Kirjastolta kuuluu

Kajaanin kulttuuritoimessa on tapahtunut talven aikana niin paljon, että blogiin kirjoittaminen on vallan unohtunut. Mutta karistellaanpa talviturkki nyt harteilta linkittämällä tähän blogiin kirjastotoimenjohtaja Ari Koistisen ja kirjastovirkailija Tuomas Kumpulan teksti, jonka he ovat  kirjoittaneet kesäkuun uutiskirjeeseen Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan kirjastojen kohtaamispaikalle "Kirjastossa tavataan" -sivustolle: 

https://kirjastossatavataan.fi/blogi/

Suorat sanat jatkuvat syksyllä kirjaston ja kansalaisopiston yhteistyönä. Sitä ennen nautitaan leppoisasti kesästä ja tavataan turuilla ja toreilla kulttuuritapahtumissa!

Kuvataiteen tuntemuksia Helsingin opintomatkalta

Torstaina 26.10.2018 syystuuli siivitti 23 kajaanilaista taiteen opiskelijaa opettajineen Helsinkiin. Opintomatka Helsinkiin oli vapaaehtoinen lisä Kaukametsän opiston Kuvataiteen tuntemus -kurssin syksyn ohjelmaan. Ohjelmaan oli etsitty erityisesti sellaisia vierailu- ja opiskelukohteita, joiden tutkiminen, ihmettely, osallistuminen ja omaksuminen olivat mahdollisia oikeastaan vain paikan päällä koettuina sekä arkkitehtuurisina että virtuaalisina kokemuksina; luento- ja luokkahuonetyyppinen opetus ei siis ollut mahdollista, vaan tarvittiin laajennettua oppimisympäristöä ja opintomatkaa Helsinkiin.

 

Kiasma

Pyöröovi heitti ryhmän sisään Steven Hollin suunnittelemaan nykytaiteen museo Kiasmaan. Siellä perehdyimme erityisesti Ann Veronica Janssensin näyttelyyn, jonka teemana olivat valo, väri ja virtaus. Pohdimme taiteilijan tekemisen suhdetta ympäröivään maailmaan ja ajassamme oleviin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen sekä termejä fosteeni ja agorafobia.

Mikä kaikki on taidetta?

Mikä on nykytaidetta?

Olenko minä nykytaiteilija?

 

Teosten esittäminen pelkkien kuvien avulla kokonaan on mahdoton tehtävä; ne on koettava itse. Teosten tutkimista kuvaavat kuvat kertovatkin sitten paljon enemmän siitä intensiteetistä, ilosta ja ihmetyksestä, jota opiskelijat kokivat näyttelyssä.

 

Taidehalli

Kiasmasta kävelimme Nervanderinkadulla sijaitsevaan Taidehalliin. Esillä olleessa David Hockneyn näyttelyssä ei saanut kuvata, joten tämäkin näyttely oli koettava vain museossa. Näyttelyyn oli koottu David Hockneyn teoksia 50 vuoden ajalta monipuolisesti grafiikan, akvarellien, piirtämisen, maalaamisen ja iPad-tekniikan keinoilla toteutettuina. Näyttely oli hieno osoitus taiteilijan kyvystä omaksua uusia tekniikoita ja mukauttaa tuotantoaan uusiin muotoihin. Keskustelimme näyttelyn sisältöjen lisäksi Taidehallin toiminnasta ja Suomen Taideyhdistyksestä.

David Hockneysta tuli pian vierailumme jälkeen huutokauppahinnoilla mitattuna kallein elävä taiteilija, kun hänen teoksestaan Portrait of an Artist (Pool with Two Figures) maksettiin 90 miljoonaa dollaria. 

Amos Rex

Illaksi lähdimme vapaaehtoisiin taidekohteisiin, joista yksi oli Helsingin uunituore Amos Rex -museo. Avajaisnäyttely on japanilaisen teamLab-ryhmän näyttely, joka suuntaa katseet tulevaisuuden digitaalisen taiteen muotoihin. 

Mustat aallot johdattivat kohti Graffiti Nature -teosta, johon jokainen kävijä voi halutessaan jättää jäljen. Tässä ryhmän opiskelijan mallisuoritus. 

Ensin valitaan eläin tai kasvihahmo, joka väritetään juuri omannäköisekseen.  

Työ skannataan ja hetken päästä se suuntaa kohti näyttelysalin sykettä, elämän lakeja mukaillen. 

Uuden museon keskussali ja erillinen näyttämötila ovat saaneet avaruudellisen tunnelman, joka on itse koettava kohottavana ja kaartelevana: kuinka kauas pääsetkään virtausten ja virtuaalisen musteen siivin? 

Helsingin yliopisto, kuvanveistokokoelma

Perjantaina 27.10.2018 aamulla aloitimme opinnot Helsingin yliopiston päärakennuksessa. 

Opintoihin kuuluivat tutustuminen yliopiston kuvanveistokokoelmaan ja taidehistoriallisiin kohteisiin. Helsingin yliopiston veistokuvakokoelma on ainut italialaisen renessanssin ja antiikin kuvanveistotaidetta esittelevä kokoelma Suomessa. Kokoelma kertoo niin taidehistorian ja kuvataiteen opetuksen kuin myös yliopiston ja museokokoelmien historiasta Suomessa. Antiikin rikkaan kulttuuriperinnön merkitys konkretisoituu kipsikopioissa, jotka edustavat monipuolisesti erilaisia aihepiirejä, tyylisuuntia ja koulukuntia.

Tutustuimme myös sodassa tuhoutuneiden teosten, erityisesti juhlasalissa olleiden ja olevien teosten historiaan sekä päärakennuksen eri vaiheisiin. 

Oli ilo opiskella yliopistossa ja hymy oli herkässä koulun jouhisella penkillä. Erityiskiitokset lausumme koko ryhmänä oppaallemme Mirjalle, joka osasi kertoa äärimmäisen asiantuntevasti kaikista kierrokselle sovituista kohteista!

 

Kansalliskirjasto

Helsingin yliopiston päärakennuksesta siirryimme viereiseen rakennukseen, eli Engelin suunnittelemaan Kansalliskirjastoon. Kuulimme kokoelmien karttumisen vaiheita, nykytilannetta ja myös tulevaisuutta digitoinnin näkökulmasta.

Kierros Kansalliskirjaston saleissa oli suorastaan mykistävä. 

Arkkitehtuurin ihastelun ohella kirjastosalit kätkevät sisäänsä maalauksia, joiden merkityksiä pohdimme niin tosissaan kuin huumorillakin. 

Ateneum

Viimeisenä opintokohteenamme oli Ateneum, jossa oli avautunut Kohtaamisia kaupungissa -näyttely. 

Esillä on yli 300 teosta Ateneumin kokoelmista yli 80 taiteilijalta. Mukana on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja piirustuksia. Näyttelyn kuraattoreita ovat Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtaja, dosentti Susanna Pettersson, intendentti Anna-Maria von Bonsdorff ja erikoistutkija Anu Utriainen.

Erityisenä huomiona kajaanilaisten taiteen opiskelijoiden näkökulmasta nousivat Tuomo Sepon lahjoittamat teokset, joita kyseisessä näyttelyssä oli esillä yhteensä kahdeksan kappaletta. Lahjoittajan nimeä ei kuitenkaan ollut merkitty näyttelyyn teosten viereen, mikä oli hieman harmittavaa mielestämme. Kuvassa näkyvät Elga Sesemannin teokset kuuluivat tähän Tuomo Sepon lahjoittamien teosten joukkoon. 

Opintomatkamme päättyessä oli yhteenvedon hetki; tunnelmat olivat kiitolliset, iloiset ja innostuneet. Yhteinen matka Helsinkiin oli todellakin kannattanut tehdä. Tätä emme olisi voineet kokea missään muualla! Rohkeimmat ja reippaimmat opiskelijat olivat jo suunnittelemassa seuraavaa opintomatkaa – mistähän meidät seuraavaksi löytääkään opiskelemassa?

Kuvien kera runonlaulun mailla

Kaukametsän opiston Kuvataiteen tuntemus -kurssilla on tänä syksynä sukellettu kalevalaiseen maailmaan. Eri vuosisadoilta löytyvien kuvataiteellisten tulkintojen rinnalle saimme tietoutta runonlaulusta, johon Elias Lönnrotin kirjoittama Kalevala perustuu. Asiantuntijavieraaksi saapui FT Pekka Huttu-Hiltunen Kuhmosta, joka on tehnyt oman väitöskirjansa aiheesta.

FT Pekka Huttu-Hiltunen luennoi runonlaulusta Kaukametsän opiston auditoriossa. (kuva: Sini Sarén)

Aloitimme pohtimalla miksi runonlauluperinne on säilynyt parhaiten Kainuussa, Vienan Karjalan raja-alueella. Yleensä vastauksen ajatellaan löytyvän siitä, että Kainuu on kaikesta kaukana. Asian voi kääntää täysin toisinpäin: Kainuu on keskellä itämerensuomalaista kielialuetta ja keskeiselle alueelle muiden kielten vaikutteet ovat saapuneet viimeiseksi. Reuna-alueilla muut kulttuuriset vaikutteet ja kirjoitettu kulttuuriperintö ovat vieneet runonlauluperinnettä.

Kalevalaa lukiessamme tarina on tekstimuodossa, mutta alun perin sen lähdemateriaali on ollut laulettua perintöä. Pekka Huttu-Hiltunen korosti, että kaikissa kulttuureissa on ollut oma kertovan laulun lauluperinne. Laulu on ollut olemassa ennen puhuttua kieltä, puhekieli on siitä tullut vähitellen, kehittynyt hienojakoisemmaksi ja sensitiivisemmäksi. Puheessamme on edelleen paljon musiikkia, rytmiä ja intonaatiota. Musiikki on mukana puheessamme, nousevien ja laskevien intonaatioiden mukaisesti.

Itämerensuomalaisessa perinteessä runonlaulusta kehittyi kulttuurisia elementtejä välittävä media. Laulun avulla välittyi tieto ja elämän suurien kysymysten pohdinta: 

Mikä on oikein ja mikä on väärin? 

Miten tulisi käyttäytyä? 

Mikä on luonnon ja ihmisen välinen suhde? 

Laulut olivat opettavaisia, ja niillä haluttiin siirtää kulttuurista perintöä ja jakaa sitä laajalti. Laulu on ollut ikiaikainen sosiaalinen media, jonka avulla on pystytty yhdistämään asioita ihmisten välillä. Se on ihmisen yksityinen, mutta myös yhteinen.

Runolaulumitta

Kalevalaa tutkiessa huomaa, että teksti on helposti jaettavissa samankaltaisiin osiin, josta kansanrunouden ja folkloristiikan tutkijat ovat käyttäneet nimitystä kalevalamitta. Runonlauluun erikoistunut tutkija Pekka Huttu-Hiltunen käyttää mieluummin termiä runolaulumitta, sillä runolaulu on paljon vanhempi kuin Kalevala. Runolaululla on yli tuhat vuotinen perinne, kun taas Kalevalalla on ikää vajaa kaksisataa vuotta, ja se on kirjallinen teos.

Elias Lönnrot

Elias kiersi Vienankarjalan alueella ja keräsi sieltä runoja, yhdistäen ja muokaten niitä. Tämän pohjalta hän julkaisi vuonna 1835 Kalevalan, ja sitä ennen useampia runokokoelmia. Kalevala on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja teos perustuu runolauluperinteeseen, mutta Kalevala on kuitenkin Elias Lönnrotin kirjoittamaa kirjallisuutta. Vaihtoehtoja teoksen juoniksi olisi ollut useita, sillä Elias toteutti teoksensa leikkaa-liimaa -tekniikalla sijoitellen eri runoja yhteen tavalla, jolla ne eivät olleet aikaisemmin olleet yhdistettyinä. Hänellä olisi ollut materiaalia kerättynä useampaankin teokseen, joten valinnan varaa materiaalissa löytyi.

Elias Lönnrot ja hänen tekemänsä työ on huomioitu Kajaanin kaupungin markkinointimateriaaleissa; näillä pastilleilla voi päästä Lönnrotin matkojen makuun… 

Kalevalaista kuvamaailmaa

Esityksessä nostimme esiin yhden ikonisimmista Kalevalaan liitetyistä teoksista eli Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin. Teoksen maisemat ovat peräisin Kuhmosta, ja tiedustelimme Pekalta missä mahtaa sijaita tämä kauniita neitoja vilisevä ranta. Pekalla oli siihen oma veikkauksensa, ja ehkä ensi kesänä navigaattori kuljettaa meitä kohden tuota kuhmolaista rantaa, joka on valikoitunut teoksen maisemaksi.

Yksityiskohta Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykistä

Taiteilijoiden ja myös karjalaisilla alueilla liikkuneiden valokuvaajien ikuistamat asennot runonlaulajista, jotka laulavat vastatusten käsi kädessä, eivät saaneet Pekalta kannatusta. Tämä asento on ollut todennäköisesti valokuvaajien pyytämä asento, joka on ollut symmetrinen ja silmälle mielenkiintoinen. Laulajat eivät ole tätä asentoa laulaessa oikeasti käyttäneet, vaan tämä asento on välittynyt meille kuvallisen materiaalin kautta. Esimerkiksi Sigfrid August Keinänen on käyttänyt omissa teoksissaan tätä vastakkaisasentoa tehdessään kuvataiteellisia tulkintoja kalevalaisesta maailmasta.

Yksityiskohta Sigfrid August Keinäsen Kuvia Kalevalasta -teoskokonaisuudesta.

Kalevalaisia tulkintoja Kaukametsässä

Kaukametsän alueella on useita Kalevalasta voimansa ammentavia teoksia. Kuvataiteen tuntemuksen tunnilla olemme sijoittaneet Kalevalan tarinaan paikoilleen kuvataiteilija Hannu Väisäsen grafiikan teosten sarjaa. Kaukametsän salin lämpiössä on esillä seitsemän grafiikanteosta, jotka on hankittu vuonna 1999 Elias Lönnrot -seuralle. Nuo teokset ovat arvokas kokoelma, sillä Kansallisgallerian kokoelmissa on tästä sarjasta vain kolme teosta. 

Teokset on hankittu aikanaan paikallisten yritysten lahjoittamina. Lahjoittajia ovat olleet Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, Merita Pankki Oyj, Leonia Pankki Oyj, Kajaanin Puhelinosuuskunta, Kainuun Sähkö Oyj ja UPM-Kymmene Oyj. Teoksia esitellessä paljastui, että mukana opintoryhmässä on mukana Veikko Jylhänkangas, joka on ollut aikanaan työtehtävissään hankkimassa kyseisiä teoksia. Aikaa hankinnasta on jo kulunut 20 vuotta, ja ihan kaikki yksityiskohdat hankintaan liittyen eivät olleet jääneet mieleen. Se, mikä oli jäänyt kirkkaasti mieleen, oli kulttuurin tukeminen: se oli tuonut oli hyvää mieltä ja pientä ylemmyydentuntoakin rahojen mennessä juhlavaan kohteeseen.

Kun seuraavan kerran tulet Kaukametsän saliin, käy katsomassa nämä teokset, jotka sijaitsevat salin ravintola- ja odotustiloissa. Teoksia on hieman haasteellista kuvata suojalasien läpi, joten teokset ovat parhaimmillaan paikan päällä katsottuina.

Seuraavassa tekstissä on esitelty lyhyesti Kalevalan kohta, johon teos juonellisesti liittyy. Esittelyssä on Kalevalan teksti, josta teoksen nimi on peräisin.

Hannu Väisänen: Sanat suussani sulavat, Kalevala 1:7

Mieleni minun tekevi,

aivoni ajattelevi

lähteä laulamahan,

saa’ani sanelemahan,

sukuvirttä suoltamahan,

lajivirttä laulamahan.

Sanat suussani sulavat,

puhe’et putoelevat,

kielelleni kerkiävät,

hampahilleni hajoovat.

Tämän teoksen on aikanaan kokoelmaan lahjoittanut Leonia Pankki Oyj. Olisikohan yhteys Lönnrotin kuvan ja aikansa 500 markan setelin kuvan välillä ollut hankintaa innoittava tekijä pankille? Teoksesta löytyy toinen vedos myös Kajaanin kaupungin kirjastosta.

Hannu Väisänen: Kilahti kivi vetehen, Kalevala 4:323

Joukahainen haastaa Väinämöisen tietojen mittelöön ja häviää. Väinämöinen laulaa hänet suohon. Pelastaakseen henkensä Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle vaimoksi. Aino hukuttautuu.

Sitte sinne saatuansa,

asetaiksen istumahan,

kirjavaiselle kivelle,

paistavalle paaterelle:

Kilahti kivi vetehen,

paasi pohjahan pakeni,

neitonen kiven keralla,

Aino paaen palleassa.

Siihenpä kana katosi,

siihen kuoli impi rukka.

Hannu Väisänen: Ei ole kokko suuren suuri, Kalevala 7:45

Väinämöinen ui useampia päiviä aavalla merellä ja kokko tapaa hänet. Kokko ottaa hänet selkäänsä ja kantaa Pohjolan rannalle, josta Pohjolan emäntä saattaa hänet kotiinsa. Väinämöinen ikävöi omille maille ja päästäkseen kotiin Väinämöinen lupaa seppä Ilmarisen takomaan Pohjolaan sammon. Takojalle luvataan palkkioksi Pohjolan neito.

Lenti lintunen Lapista,

kokkolintu koillisesta.

Ei ole kokko suuren suuri

eikä kokko pienen pieni:

yksi siipi vettä viisti,

toinen taivasta lakaisi,

pursto merta pyyhätteli,

nokka luotoja lotaisi.

Lenteleikse, liiteleikse,

katseleikse, käänteleikse.

Näki vanhan Väinämöisen

selällä meren sinisen:

”Mit’ olet meressä, miesi,

uros, aaltojen seassa?”

Seuraavat kaksi teosta liittyvät samaan tarinaan:

Lemminkäinen kosii Louhen tytärtä, joka vaatii häntä ensin urotekoihin pyytämään Hiiden hirven, sitten tulisuisen Hiiden ruunan ja kolmanneksi joutsenen Tuonelan joelta. Kostoa vaaninut paimen tappaa Lemminkäisen ja syöksee hänet Tuonelan jokeen. Äiti saa merkin poikansa kuolemasta ja lähtee etsimään häntä. Hän haravoi poikansa palaset Tuonelan joesta, sovittaa ne yhteen ja virvoittaa voiteilla ja mehiläisen tuomalla hunajalla poikansa henkiin.

Hannu Väisänen: Pane nyt metsät palttinoihin, Kalevala 14:155 

Pane nyt metsät palttinoihin,

salot verkahan vetäise,

haavat kaikki haljakkoihin,

lepät lempivaattehisin!

Hannu Väisänen: Mehiläinen, mies kepeä, Kalevala 15:437

Mehiläinen, mies kepeä,

taasen lehti liihytteli

ylitse meren yheksän,

meri-puolen kymmenettä.

Lenti päivä, lenti toisen,

lenti kohta kolmannenki,

ruokosella istumatta,

lehellä levähtämättä,

saarehen selällisehen,

metisehen materehen,

korvalle tulisen kosken,

pyhän virran pyörtehelle.

Hannu Väisänen: Otsonen, metsän omena, Kalevala 46:63

Louhi lähettää tauteja Kalevalan kansan tuhoksi, mutta Väinämöinen parantaa ne. Louhi lähettää karhun karjan kimppuun, mutta Väinämöinen kaataa sen. Vietetään karhunpeijaisjuhlat.

”Otsonen, metsän omena,

mesikämmen källeröinen!

Kun kuulet minun tulevan,

miehen aimo astelevan,

kytke kynnet karvoihisi,

hampahat ikenihisi,

ettei koske konsakana,

liikuta lipeänänä!

 Hannu Väisänen: Laski pojan polvillensa, Kalevala 50:377

”Oi Tähti, Jumalan luoma!

Etkö tieä poiuttani,

miss’ on pieni poikueni,

kultainen omenueni?”

Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. Poikalapsi syntyy metsässä, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suosta. Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan, mutta tämä nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi. Väinämöinen poistuu vaskiveneellä ennustaen, että vielä häntä tarvitaan uuden sammon saattajana, uuden päivän päästäjänä ja uuden soiton soittajana.

Kajaani on kulttuurikaupunki - kaupungin kulttuuriohjelmasta eväitä hyvään tulevaisuuteen

Järjestimme torstaina 6.9. kaupungin kulttuuriohjelmaa eli tuttavallisemmin kulttuuristrategiaa valmistelevan työpajan. Kaukametsässä oli paikalla parikymmentä kulttuurialan asiantuntijaa sekä kuntapäättäjää ja pohdimme, millaiset kulttuuripalvelut palvelevat parhaiten kuntalaisten tarpeita 2020-luvulla.

Päivi Huusko esitteli maakunnallisen kulttuurin hyvinvointi-
suunnitelman laadintaa ja suunnitelman sisältöä

Kyseessä on kolmas kaupungin kulttuuristrategia. Ensimmäinen tehtiin vuonna 2011 ja sitä päivitettiin vuoden 2015 paikkeilla. Ensimmäisessä kulttuuriohjelmassa, silloisessa -strategiassa keskeinen tavoite oli kirkastaa päättäjille, työntekijöille sekä kuntalaisille, mikä merkitys kulttuurilla on alueen elinvoiman, vetovoiman sekä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Vuonna 2015 päivitetyn version tavoite oli määrittää kaupungin kulttuuripalvelujen tasoa eli ylläpitää nykyinen kulttuuripalvelujen taso hyvänä ja vaalia Kajaania kulttuurikaupunkina. Uuden kulttuuriohjelman tavoitteena on vahvistaa uuden kaupunkistrategiamme toteuttamista. On toivottavaa, että kulttuuriohjelma nostetaan yhdeksi keskeiseksi kaupunkistrategiaa edistäväksi toimenpideohjelmaksi elinkeino-ohjelman sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen ohjelman rinnalle. Tavoitteenamme on päivittää kaupungin kulttuuripalvelujen tarjonta vastaamaan asukkaiden ja matkailijoiden tarpeita 2020-luvulle. Ohjelman sisällössä kulttuurille on määritetty kolme keskeistä merkitystä, jotka halutaan kuvata ja tehdä ymmärretyiksi ohjelmassa: 

1. Taiteen itseisarvo, joka on myös kulttuurin tärkein merkitys – taide ja kulttuuri kehittyvät vain korkeatasoisen, ammattimaisen ja ihmisiä koskettavan / puhuttelevan taiteen avulla. Kulttuuri ja taide ovat ihmisen terveen itsetuntemuksen ja identiteetin keskeiset rakennuspalikat. Kulttuuri ja taide ovat siten myös avoimen, demokraattisen ja henkisesti kehittyvän yhteiskunnan perusta.
2. Kulttuuri tukee alueen eli ihmisten osaamisen kehittymistä ja tekee mahdolliseksi ihmisissä olevan luovan potentiaalin tulemisen näkyväksi ja todelliseksi yhteisön kehittymisen voimavaraksi.
3. Kulttuurin ja taiteen kokeminen ja tekeminen edistävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä

Näiden kolmen merkityksen toteutumisen kautta kulttuuripalvelut edistävät keskeisesti alueen vetovoimaa, tarjoavat ihmisille kehittymisen, osallistumisen ja aktiivisen sekä hyvinvointia edistävän elämän aineksia. Ohjelmasta halutaan tehdä hyvin käytännönläheinen ja tiivis paperi. Tämä tarkoittaa sitä, että teksti on ytimekästä ja tavoitteista tehdään hyvin konkreetteja toimenpiteitä, jotka kohdistuvat yksilöidysti kulttuurin tulosalueen yksiköille ja kytkeytyvät selkeästi kaupunkistrategian kasvuteemoihin. Erillisiä mittareita ja niiden seurantaa ohjelmaan ei tehdä, koska tämä tapahtuu kaupunkistrategian seurannassa. Ohjelman pitää olla ketterä arjen suunnittelun työkalu.

Työpajassa oli paikalla kaupungin päättäjiä,
vapaan kentän kulttuuritoimijoita
sekä kaupungin viranhaltijoita

Sote- ja maakuntauudistuksen aikana kuntapalvelujen merkitys on hahmottunut osin jopa uudella tavalla kunnille ja kulttuuripalvelujen merkitys niinikään. Moni kasvukeskus onkin julistautunut kulttuurikaupungiksi, huomatessaan kulttuurin olevan yksi vankka vetovoimatekijä asuinpaikkaa valitessa. Kajaanin ei ole tarvinnut julistautua kulttuurikaupungiksi, koska Kajaani on historiallisesti vanha ja vankat kulttuurin juuret omaava kulttuuri- ja taidekaupunki. Meillä ei ole tarveta keksiä kulttuurin perusteita vaan on vaalittava olemassa olevaa ja edistettävä sitä entistä paremmin näkyväksi ja ihmisiä kiinnostavaksi tarjonnaksi. Kajaanilaisilla kulttuurialoilla on vuosikymmeniä vanha historia. Moni toiminta on saanut alkuna jo 1900-luvun alkupuolella ja jopa pitkälti ennen tätä. Kaupunki itsessään on kohta 370 vuotta vanha. Nykypäivänä Kajaani tunnetaan erityisesti teatteristaan, Kajaanin Runoviikosta sekä vaikuttavasta tanssitoiminnastaan. Kajaanista on ponnistanut maailmalle innostavan kulttuuritoiminnan siivittämänä monia tunnettuja kirjailijoita, näyttelijöitä, muusikoita, kuvataiteilijoita ja tanssitaiteilijoita. Unohtamatta sitä, että päivittäin tuhannet ihmiset ammentavat meillä mielekästä sisältöä ja voimaa elämäänsä kulttuuriharrastusten parissa kirjastoissa, opistoissa musiikin, tanssin tai kädentaitojen äärellä. Kajaani on satsannut myös kaupunkikokoonsa nähden paljon kulttuuriin. Kuviosta "Kulttuuritoimen nettokustannukset, €/as." nähdään hyvin kaupungin satsaukset kulttuuritoimintaan. Työpajassa nousi esille myös vastakkainasettelun haasteet, jossa vastinparina on usein liikunta. Tähän liittyen on todettava, että myös liikuntaan ja liikuntaolosuhteisiin Kajaanin kaupungin panostukset ovat merkittävät ja huomattavasti suuremmat kuin muissa vastaavan kokoisissa kaupungeissa. Liikunta ja kulttuuri eivät ole toisilleen vastakkain vaan molemmat ovat ihmisiä aktivoivaa ja innostavaa vapaa-ajan toimintaa, harrastusten vaihtoehtojen yhteistä kenttää.

Joitain nostoja työpajassa esitetyistä kommenteista:

• Kajaani on vanha kulttuurikaupunki, josta meidän on oltava reilusti ylpeitä ja hyödynnettävä tätä entistä paremmin kaupungin markkinoinnissa.
• Kajaaniin tarvitaan taiteilijaresidenssejä 
• Kulttuuri on sillanrakentaja ihmisten välillä
• Ohjelmaluonnoksessa painotetaan oikeita asioita ja ne ovat toimivan oloisia ja käytännönläheisiä
• Kulttuuripalvelujen on kehityttävä ajassa, ihmisten mielenkiinnon kohteita ja tarpeita kuunnellen. Se mikä toimi tai innosti 2000-luvun alussa, ei välttämättä toimi enää.
• Kulttuuriohjelman nimen tulee olla iskevä, jossa todetaan Kajaanin olevan juureva ja innostava kulttuurikaupunki
• Ohjelmaan kaavaillut asiat ovat samansuuntaisia, kuin maakunnalliseen kulttuurihyvinvointisuunnitelmaan suunnitellut painotukset
• Kajaanin kaupungin on huomioitava nykyistä paremmin Leinon ja Lönnrotin historiallinen merkitys 
• Kaupungin on huomioitava ohjelmassa paremmin yhdistykset ja järjestöt, joiden rooli kulttuuritapahtumien sekä harrastusmahdollisuuksien luomisessa on merkittävä

Työpajassa pohdittiin laaditun ohjelmaluonnoksen sisällön kehittämistä

Lopuksi

Tästä on hyvä jatkaa ohjelman laadintaa. Tavoitteenamme on, että ohjelma valmistuu syksyn aikana. Eilisen työpajan sisältöä käsittelemme lähiviikkoina kulttuurin tulosalueen johtoryhmässä ja muokkaamme luonnostekstiä työpajassa annetun evästyksen mukaisesti. Kun ohjelman sisältö alkaa olla kuosissaan, lähetämme sen yleiselle lausuntokierrokselle, jossa voi vielä vaikuttaa ohjelman sisältöön. Tämän jälkeen ohjelma lähtee päätöksentekoon, alkaen liikunta- ja kulttuuriasioiden neuvostosta. 

Kaupunki, joka haluaa menestyä tulevaisuudessa ja joka haluaa, että sen asukkaat menestyvät ja voivat hyvin, huolehtii ihmisten sosiaalisuutta ja aktiivisuutta edistävien olosuhteiden järjestämisestä. Aktiivinen ihminen voi hyvin ja on innostunut ja energinen. Kaupunki on yhtä kuin siellä elävät ihmiset. Aktiiviset ihmiset luovat aktiivisen kaupungin mutta tämä vaatii aktiivisuutta edistävien olosuhteiden vaalimista.

Taiteen perusopetuksen yhteisiä rakennuspalikoita

Kajaanissa otettiin 1.8.18 käyttöön taiteen perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat musiikissa, tanssissa, kuvataiteessa ja käsityössä. Tämä tarkoittaa viime talvena teoriassa suunniteltujen opetuspalikoiden kasaamista kohti konkreettisesti uudistuvaa opetusta.

Opetushallitus on luonut laatimissaan opetussuunnitelman perusteissa pohjan taiteen perusopetuksen uusille rakennuspalikoille.

Alun ei aina tarvitse olla hankalaa, vaan se voi olla hauskaa; paikallisia erityispiirteitä ja vahvuuksia haluttiin nostaa juhlallisesti esille uuden opetussuunnitelman starttitapahtumassa, joka järjestettiin 24.8.2018 Kainuun musiikkiopiston Kouta-salissa. Taiteen perusopetuksen opettajille, jotka työskentelevät Kainuun musiikkiopistossa, Kaukametsän opistossa ja Kajaani Dancella, yhteisen päivän ohjelmassa oli puheita ja esityksiä, heittäytymistä taiteen syliin sekä uuden konkretisoimista.

Tilaisuuden aluksi sivistysjohtaja Mikko Saari muistutti oppilaitoksia lukuvuosisuunnittelun tärkeydestä ja sen merkityksestä yhdessä käytävän keskustelun ja arvioinnin pohjana. Toiminnan muutokseen kykeneminen ja uudistuksiin vastaamisen merkitys korostuvat nopeiden muutosten aikakautena.

Mikko Saari puhumassa. Kuva: Sini Sarén

Taiteella on lahja ja lumous loihtia eri aikojen ajatuksia, ääniä, kuvia ja kauneutta eteemme. Peetu Karjalainen (huilu) ja Marko Mustonen (piano) esittivät Astor Piazzolan "Cafe 1930".

Marko Mustonen ja Peetu Karjalainen. Kuva: Sini Sarén 

Opetussuunnitelmatyön koordinaattorina esitin näkemyksiä yhdessä tekemisen muodoista ja merkityksistä niin yksilölle kuin yhteisölle. Yhteistyötä taiteen perusopetuksen toimijoiden kesken on tehty Kajaanissa koko viime talven ajan. Yhteinen toimintakulttuuri on pohdittu kokonaisuudessaan uudessa opetussuunnitelmassa, mutta yhteisen starttitapahtuman keskiöön nousi yhteinen toimintakulttuuri. Erityisenä tarkastelun kohteena oli vuorovaikutuksen ja monipuolisen työskentelyn näkökulma ja sen konkreettiset muodot. 

Kuva: Sini Sarén

Opettajat ja sidosryhmät suunnittelivat näitä vuorovaikutuksen ja työskentelyn erilaisia mahdollisuuksia yhdessä helmikuussa työpajoissa...

Ryhmätyöskentelyä helmikuussa 2018. Kuva: Sini Sarén

...ja reippaus lähteä kokeilemaan uutta oli konkreettisesti läsnä jo tuolloin. 

Jokainen toimija tuo kokonaisuuteen oman palikkansa, josta rakentuu yhteinen, monipuolinen kokonaisuus. Tämä tuo myös eteen tilanteen, jossa joutuu yleensä astumaan omalle epämukavuusalueelle, ennen kokeilemattoman eteen – se on ainoa mahdollisuus oppia uutta. Se on mahdollisuus oppia uutta itsestään ja työkaveristaan tai yhteistyökumppanistaan. Tätä opetussuunnitelmaa ei pysty yksin toteuttamaan; tukena ja mukana on koko yhteistyöverkosto ja toimijat, jotka ovat ihan saman edessä.

Monta mahdollisuutta. Kuva: Sini Sarén

Hyvältä näyttää: opettajat ovat lähdössä toteuttamaan ideoitaan, ja kukaan ei ole jämähtämässä paikoilleen tai istumassa aloillaan.

Uusi startti alkaa yhdessä lasten ja nuorten kanssa, ja he jaksavat, uskaltavat, iloitsevat ja innostuvat. Heille tulee tarjota rakennusaineita, monipuolisia ajattelu- ja työskentelytapoja tulevaan.  

Kajaani Dancen tanssiryhmä vauhdissa. Kuva: Sini Sarén

Taiteen harrastaminen, nauttiminen ja kokeminen tuottavat hyvinvointia sekä auttavat näkemään asioita eri näkökulmista. Lapsille ja nuorille se tarjoaa rakennuspalikoita minuuteen ja tulevaan.

Niin kuin vedellä myös taiteella on monta olomuotoa. Kuin muistutuksena tästä taipuisuudesta ja muuttuvuudesta Ballet Kaukametsän Laura Niemi tanssi esityksen "Water Queen" baletista The Little humpbacked horse.

Laura Niemi. Kuva: Sini Sarén

Kajaani Dancen rehtori Minna Palokangas aloitti puheenvuoronsa lavalla yksin, mutta....

Minna Palokangas. Kuva: Mikko Saari.

... pian joukko opettajia siirtyi eri rooleissa auttamaan uuden opetussuunnitelman näytelmän valmistumista...

Kuva: Mikko Saari.

.... ja lopulta uusi opetussuunnitelma pyörähti iloisesti käyntiin Minnan reseptin turvin! 

Kädentaitojen ja värien kyllästämä kuvataiteen maailma yhdistyi upeasti tanssiin, kun Kajaani Dancen Silja Inkamo tanssi soolon teoksesta "Jotain yhteistä", jonka koreografian on tehnyt Heidi Naakka.

Silja Inkamo. Kuva: Sini Sarén

Uusi opetussuunnitelma alkoi konkretisoitua Henna Salomäen ohjaaman yhteisen työskentelyn voimin. Kevään työpajoissa esitetyt lennokkaatkin ideat ja palikat alkavat tasaantua arkipäivän käytännöiksi, todellisuudeksi kaikessa siinä monessa mihin taiteen perusopetus yltää. 

Konkreettiset keinot kehittyvät. Kuva: Henna Salomäki.

Viimeinen kuva on vielä hieman hämärä, sillä tulevaisuuden suunnitelmat ovat vasta konkretisoitumassa. Niitä varten on kuitenkin perustettu jo yhteisiä viestintäkanavia ja ilmoitustauluja. Taiteen perusopetusta antavat oppilaitokset viestivät aktiivisesti tulevista tapahtumista – pysy kuulolla, kintereillä ja ketteränä alati muuttuvan taiteen perässä!

Kirjoittaja on toiminut Taiteen peruopetuksen uuden opetussuunnitelmatyön koordinaattorina Kajaanissa.

Taiteen opetuksen uudet tulet

Opetussuunnitelmien uudistustuulet ovat puhaltaneet koulutusaloilla viime vuosina, ja viime syksynä tähän uudistujien virtaan liittyi myös taiteen perusopetus. Opetushallitus antoi uudet taiteen perusopetuksen laajan ja yleisen oppimäärän perusteet syyskuussa 2017; perusteiden muokkaaminen kohti uutta kajaanilaista, paikallista opetussuunnitelmaa alkoi samaan aikaan.

Sivistysjohtaja Mikko Saari perusti tätä uudistustyötä varten ohjausryhmän ja työryhmän, jotka lähtivät tuomaan uudistuksia paikallisten toimijoiden tasolle. Ryhmissä olivat edustettuina niin taideoppilaitokset kuin taiteen perusopetukseen tiiviisti linkittyvät paikalliset sidosryhmät.

Ohjausryhmän jäsenet:

Mikko Saari, sivistysjohtaja, ohjausryhmän puheenjohtaja

Aune Kariluoto, Kaukametsän opisto

Sirpa Kemppainen, varhaiskasvatus

Tapani Komulainen, KAO

Soili Luukkonen, perusopetus

Emil Milev, Kainuun musiikkiopisto

Minna Palokangas, Kajaani Dance

ohjausryhmän sihteeri: Sini Sarén, Kaukametsän opisto

Työryhmän jäsenet: 

Heli Karppinen, Kaukametsän opisto

Minna Meriläinen, Kaukametsän opisto

Sonja Pakalén, Kajaani Dance

Minna Palokangas, Kajaani Dance, puheenjohtaja

Sini Sarén, Kaukametsän opisto, koordinaattori

Elena Sukmanov-Kärki, Ballet Kaukametsä

Anna-Maria Viikilä, Kainuun musiikkiopisto

Yhdessä 

Työhön lähdettiin yli taidealojen ja oppilaitosten rajojen; ajatuksena alusta alkaen oli yhdessä tekeminen. Työskentelyä varten ei siis perustettu taidealakohtaisia työryhmiä, vaan kaikki toimijat, taiteen perusopetusta antavasta oppilaitoksesta riippumatta, olivat yhdessä koko prosessin ajan. Mukana olivat Kajaani Dance, Ballet Kaukametsä, Kainuun musiikkiopisto ja Kaukametsän opisto. Tämä yhteinen työskentely mahdollistettiin erilaisten seminaarien ja työpajojen muodossa. Tällöin syntyi kohtaamispaikkoja, kontakteja ja mahdollisuuksia tutustumiseen sekä ennen kaikkea yhdessä pohtimiseen.

Ensimmäinen seminaari sai juhlavan alun, sillä seminaarin pääpuhujaksi saimme Opetushallituksen johtajan Jorma Kauppisen. Hän oli ollut tekemässä valtakunnallisia perusteita, joten häneltä saimme hyvät johtolangat ja innostuneen mielen uudistusten löytämiseen. 

  

Seminaarissa 10.11.2018 juhlapuhujana oli Jorma Kauppinen

Seminaari- ja työpajatyöskentelyt jatkuivat pitkin talvea saaden erilaisia toimintamuotoja. Toimintaan osallistuivat taideoppilaitosten opettajien lisäksi myös taiteen perusopetukseen tiiviisti liittyvien sidosryhmien edustajia, kuten perusopetuksen opettajia, varhaiskasvatuksen edustajia, teatterin, taidemuseon, museon, kirjaston ja erilaisten taidetta tukevien paikallisten yhdistysten edustajia. Työpajoissa keskusteltiin konkreettisesti auki yhteiset asiat mm. toimintakulttuurista ja oppimisympäristöistä, taiteen perusopetuksen tehtävästä ja arvoista, oppimiskäsityksestä ja yksilöllistämisestä.

Työpaja alkamassa...

Uudenlaisen yhteistyön rakentaminen on vaatinut toiminnan todellista avaamista; se ei ole aina helppoa ja luottamuksen syntyminen kestävälle pohjalle vaatii aikaa. Tässä tarkoituksessa niin isommat kuin pienemmät toimijoiden tapaamiset ovat olleet tärkeitä. Pienistä askeleista on hyvä aloittaa; tästä yhtenä hyvänä esimerkkinä toimi viulistien ja kuvataiteilijoiden yhteinen konsertti- ja näyttelytapahtuma joulukuussa 2017. 

Kainuun Sanomien kutsu tapahtumaan 11.12.2017

Minun mielestäni… 

Tietoa, ideoita, näkemyksiä ja kehittämisehdotuksia kerättiin oppilailta ja heidän vanhemmiltaan. Oppilaille ja heidän vanhemmilleen järjestettiin kyselyitä, joissa kerättiin palautetta hyvistä ja ehdottomasti säilytettävistä asioista sekä kehitettävistä kokonaisuuksista. Kyselyitä toteutettiin niin opetustuntien yhteydessä kuin kotiin lähetettyinä kyselyinä. Vastauksista ja niissä esitetyistä asioista vaikuttamismahdollisuuksineen keskusteltiin työryhmän tapaamisissa.

Opettajien keskustelufoorumit tuottivat yhteistä, pohdittua tulosta erityisesti arviointia koskevassa seminaarissa. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitoksen johtaja Sirpa Eskelä-Haapanen haastoi opettajia pohtimaan konkreettisia keinoja ja uusia näkökulmia arviointiin. 

Sirpa Eskelä-Haapanen 16.3. arviointia koskevassa seminaarissa

Taidehyrrä pyörimään 

Toistemme löytämistä on tapahtunut oikeasti myös laajemmassa toimintaympäristössä, ja siitä esimerkkinä voi toimia uusi paikallinen yhteinen toimintatapahtuma, Taidehyrrä. Tästä tulee jokavuotinen taiteen perusopetuksen toimijoiden yhteistapahtuma, joka saa uusia muotoja muuttuvan taiteen mukaan. 

Taidehyrrä-tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran 21.4.2018 Kaukametsän tiloissa, ja tapahtumaa varten oli suunniteltu oma logo sekä markkinointikampanja. Ohjelmassa oli Kajaani Dancen tanssiryhmien esityksiä, Kaukametsän opiston kuvataidekoululaisia kasvomaalaustyöpajoineen sekä erilaisia tiedotus-ja työpajapisteitä. Iltapäivän ohjelmaan kuului Kainuun musiikkiopistolla järjestetty Kainuun nuori pianisti -tapahtuma. Kävijöille oli järjestetty passi, johon kävijä sai eri työpajoista leimoja ja kävijöiden kesken arvottiin kävijäpalkintoja. Näiden passien perusteella tapahtumapäivässä kävi noin 300 osallistujaa. Palaute tapahtumasta oli todella positiivista ja kannustavaa.

TAIDEHYRRÄ-juliste, Taidehyrrä-logon on suunnitellut Pihla Leinonen.

Yhteistyön ulospäin näkyminen ei jää vain yhteen vuosittaiseen tapahtumaan. Taidehyrrä-tapahtumalla on oma tapahtumalogo, mutta toimijoita ja taiteen perusopetuksen tiedotusta yhdistää jatkossa myös taiteen perusopetuksen uusi logo. Uudessa logossa on haluttu esittää taiteenalat yhdessä, jatkuvana tarinana taiteesta toiseen. 

TPO-logon on suunnitellut Toni Ryynänen.

Varmasti kohti uutta 

Toukokuun alussa tekstit alkoivat olla valmiita niin yhteisessä osassa kuin taidealakohtaisissa opetussuunnitelmateksteissä. Opetussuunnitelmat lähtivät kommenttikierrokselle Kajaanin kaupungin verkkosivujen kautta 8.5.2018 alkaen. Kommentointi oli mahdollista kaikille, niin sidosryhmille, huoltajille kuin satunnaisille nettisivun kävijöille kahden viikon ajan, ja saadut palautteet käsiteltiin ohjausryhmän kokouksessa tehden tarvittavia täydennyksiä tai muutoksia. 

Kommentointia varten uudistuvasta opetussuunnitelmasta haluttiin tiedottaa mahdollisimman laajasti. Paikalliset tiedotusvälineet tarttuivat innostuneesti aiheeseen, ja taiteen perusopetuksen toimijat saivat palstatilaa taiteen oppimista esittelevään viljelyyn.

Koti-Kajaani 18.4.2018 

Kajaanin kaupungin tiedotuslehti toukokuu 2018 

Kainuun Sanomat 23.4.2018

Opetussuunnitelmatyössä on ollut monta vaihetta. Taiteen perusopetuksen uudet opetussuunnitelmat olivat sivistyslautakunnan iltakoulussa esittelyssä toukokuussa ja hyväksyttävänä 13.6.2018. Opetussuunnitelmat valmistuvat tähän hetkeen, tähän tilanteeseen - taide jatkaa elämäänsä ja muuttuu koko ajan. Niinpä opetussuunnitelma on jatkuvan arvioinnin kohteena: tulivatko oikeat asiat kirjoitettua? Tarvitaanko muutoksia ja mihin suuntaan? Mikä muuttaa taiteen kenttää tulevaisuudessa?

Tästä varsinainen työ kuitenkin vasta alkaa elokuussa 2018: uudet ajatukset, jotka ovat lähteneet prosessin aikana kytemään ja itämään, täytyy nyt kasvattaa todellisen tekemisen kautta tulevaisuuden tekijöiksi, suureksi roihuksi!