Kulttuuria kaikille! Kaikuja Kainuun Kaikukortista

Kainuun kunnat ovat osallistuneet vuoden 2016 aikana Kaikukortti -kokeiluun. Kaikukortti on vähävaraisille henkilöille tarkoitettu kortti, joka mahdollistaa pääsyn Kaikukortti-toiminnan piirissä olevien kulttuuritoimijoiden palvelujen ja kulttuuritilaisuuksien piiriin. Kunnat ovat päättäneet jatkaa kokeilua vuoteen 2017. Keskeistä toiminnassa on kulttuurin saavutettavuuden edistäminen kaikille kuntalaisille tärkeänä osana kuntalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kajaanin pääkirjastolla järjestettiin tänään Kaikuja -keskustelutilaisuus, jossa perehdyttiin kuntien ja kulttuuritoiminnasta kiinnostuneiden henkilöiden kanssa Kaikukortin käyttöön Kainuussa. 

Aura Linnapuomi ja Mira Haataja, Kulttuuria kaikille -palvelut

Tilaisuuden alusti Lapsi- ja nuorisotutkimusseuran tutkija Piia af Ursin ja hän kuvasi syksyllä valmistuneen väitöskirjansa tuloksia, lasten oikeutta osallistua kulttuuriin ja keinoista kaventaa eriarvoisuutta osallistumisen mahdollisuuksiin liittyen. Tiivistetysti voidaan todeta, että lapset ovat yleensä kiinnostuneita kulttuurista. Lapsen perhetausta (vanhempien koulutus ja ammatti) on yhteydessä asenteisiin kulttuuria ja kulttuurin osallistumista kohtaan. Perhetausta vaikutti lapsen aktiivisuuteen osallistua kulttuuriin, vaikkapa käymään museossa. Perhetausta vaikuttaa siihen, miten vieraaksi tai lähestyttäväksi lapsi kokee tarjolla olevat kulttuuripalvelut. Vierauden tunne on Piian tutkimuksen mukaan voimakkain este osallistumiselle. Koululla on vahva merkitys lasten kulttuuriin osallistumisen kannalta ja kulttuuripalvelujen on muistettava tehdä tarjonnasta lapsille hauskaa ja elämyksellistä toimintaa.

Piia af Ursin, Lapsi- ja nuorisotutkimusseura

Sukellus Kainuun Kaikukortti-toimintaan. Panelistit katsoivat, että kortti on koettu hyväksi välineeksi osallistaa ihmisiä kulttuurin pariin. Kulttuuria eli esiintyjiä ja tilaisuuksia viedään mm. hoitolaitoksiin. Kainuusta löytyy kulttuurikavereita mm. Sotkamosta, ja myös SOTEn palvelut tarjoavat tukihenkilöitä niille, jotka tarvitsevat toimintakykynsä vuoksi tukea mm. tilaisuuksiin osallistumiseen. Vähävaraisuus ei ole ainoa este kulttuuriin osallistumiselle.

Kaikukortti-panelistit pohtivat kortin käyttöä ja merkitystä kulttuuripalvelujen
saavutettavuuden edistämiseksi

Linkit

Tapahtuma facebookissa https://www.facebook.com/events/325670341152432/

Tallenne tilaisuudesta löytyy: https://www.youtube.com/channel/UCXknz9gFbxbigmsxHbhWXtQ

Ajatuksia teatterin syyskauden keskeltä

Taiteen kanssa

Taiteen tekemisen äärellä tulee mietittyä, mikä tekee elämän merkitykselliseksi. Paavi Fransiskus ilmaisi kesällä huolensa siitä, erottaako länsimainen nykyihminen enää onnellisuutta sohvasta. Toisaalla, Syyrian sodan keskellä Aleppossa kaupungin viimeinen puutarhuri sanoi haastattelussa, että kyllä liikenneympyränkin voi muuttaa kauniiksi viemällä sinne kukkia. Hän sanoi myös, että kun pommituksia kuuntelee aikansa, ne alkavat kuulostaa Beethovenin sinfonialta.

     Taide voi tehdä ruman kauniiksi ja joskus sietämättömän siedettäväksi, mutta ei vain levittääkseen kauneutta vaan myös heijastaen sitä, mikä on rumaa, epäjärjestyksessä, tolaltaan. Taide osoittaa usein ohi pintakerroksen siihen mihin emme välttämättä muuten tule katsoneeksi.

Rauhallisissa oloissamme Pohjoismaissa, Kainuussa, Kajaanissa pikkukaupungin idyllissä taide voi myös olla jotain, jonka ääressä paha mieli saa purkautua, jonka pariin voi paeta tylsistymistä, josta voi etsiä vaihtelua normaaliin arkeen, kohdata pelkojaan ja jatkaa eteenpäin taas toiveikkaampana. Sitä me kaikki tarvitsemme, että elämä olisi merkityksellistä, toivon horisonttia.

     Taiteen kanssa saa ajatella. Muistaa. Eläytyä. Taiteelta voi ehkä myös pyytää vertaistukea. Kysyä nimeä sille, mikä on vasta tuntemus tai aavistus mielen perukoilla.

      Kaupungin oma teatteri voi olla toveri ja kaveri, se sopii arkeen ja juhlistaa juhlaa. Teatterin tehtävänä on myös yllättää ja hämmentää, olla näkijä ja perspektiivin avaaja, sillä siten uudet oivallukset ja vahvat elämykset syntyvät, että jokin totuttu horjahtaa uuteen asentoon. Minun sisikuntani horjahti viimeksi teatterimme Siunattu hulluus –esityksen katsomossa loppukohtauksen aikana. Tajusin äkkiä, miksi Elmereitä on oltava monta eikä yksi, niin kuin alkuteoksessa. Siksi tietenkin, että Elmerit ovat enemmistö. Vaikka esittäisimme kuinka normaalia arjen touhuissa, enemmistö meistä on Elmereitä. Tuli lämmin olo, tunnistin itsessäni jotain tärkeää. 

      Mutta teatterin ensisijainen tehtävä ei ole muuttaa maailmaa, se on meidän ihmisten tehtävä. Taide, kuten teatteri, auttaa meitä muuttumaan – ja muuttamaan sitä, mille pitää tehdä jotain. Se auttaa meitä peilaamaan asioita, kuvittelemaan ja keksimään ratkaisuja, lepäämään kaikessa keskeneräisessä. 

Onnellisuus vai sohva

Kulttuuri on ihmiselämän perusta. Sen avulla ymmärrämme paremmin, mihin kuulumme tai liitymme, missä toimimme – ja mistä haluamme erottautua. Taide ja kulttuuri auttaa meitä asettamaan mittasuhteet kohdalleen, se auttaa erottamaan onnellisuuden sohvasta. Ilman kulttuuria ei ole yhteisöä. Passiivinen yhteisö ottaa vaikutteensa kaukaa – median välityksellä tai konsulteilta, jotka harvoin kohtaavat ihmisen sellaisena kuin hän elämäänsä elää. Passiivinen yhteisö surkastuu, se tuntee mitättömyyttä ja alemmuutta ja etsii lääkkeeksi etäisiä ihanteita ja kiiltokuvamaisia esikuvia. Kun identiteetiltä katoaa perusta, katoavat perinteet, kyläkaupat ja lopulta toimintakyky. Samaan tapaan lapsuuteni mummolasta katosivat talonpoikaiset huonekalut. Anttilan rekka toi uudet paremmat, ne keinonahkaiset.

     Oman alueen kulttuuritoiminta vaikuttaa monin tavoin ympäristöönsä. Siksi meillä on kulttuuribudjetti ja julkiset taidelaitokset, siksi on seuroja, yhdistyksiä ja kerhoja, ITE-taiteilijoita ja taideoppilaitosten kasvatteja. Oman alueen kulttuuritoiminnan parissa ihmiset tunnistavat itsensä ja toisensa toisin, eri tavalla kuin arjen välttämättömissä puuhissa.

Esitys ja katsoja, sinä ja minä

Teatteri on nykymaailmassa itsenäinen taidelaji, kun se ennen vanhaan usein ymmärrettiin kirjailijan teoksen ylöspanoksi. Teatteri lähenee avoimesti muita taiteita, ottaa niistä vaikutteita ja tekee kokonaisuudesta omansa omilla välineillään, samaan tapaan kuin kirjailijat tekevät omillaan. Ja elämästä kaikki taide on peräisin, teatteri vieläpä erityisesti, ruumiillisuutensa ja hetkellisyytensä vuoksi.

      Kajaanin Kaupunginteatteri on juurevasti oman paikkakunnan teatteri ja taidelaitos. Kainuun oma alueteatteri tunnetaan ja sitä arvostetaan laajasti yli maakuntarajojen. Teatteri luo osaltaan alueen identiteettiä ja tekee sitä tunnetuksi yhdessä muiden kainuulaisten kanssa.

     Kunnianhimoisen ammattiteatterin tehtävänä on tehdä esityksiä, jotka ovat kokonaistaidetta, muovautumista, tapahtumaa. Vastapelurina on katsoja, kokija, joka lopulta muovaa esityksestä oman tulkintansa. Teatterin ammattitaitoa on myös, että luotamme toistemme ennakkoluulottomuuteen. Suomen satavuotisohjelmaan Kajaanin Kaupunginteatteri osallistuu viiden kotimaisen kantaesityksen sarjalla.

     Sen sijaan että tekisimme työmme vain keskenämme, arvaillen katsojan mielenliikkeitä, työtapana on tulevaisuudessa yhä useammin jalkautua taidelaitoksesta turuille ja toreille. Tulemme lähemmäs, auomme ovia, kutsumme katsojaa kohtaamisiin luottavaisina että jotain ennakoimatonta syntyy.

     Päätän tällä kertaa tuoreeseen katsojapalautteeseen. Se on Kainuun opiston kotouttamiskoulutuksen vastuuopettajan sähköpostipalaute 28.9.16 Veden muistista –esityksen pääharjoituksesta (ensi-ilta 1.10.2016).

“Olimme eilen katsomassa Veden muistista koeyleisönä.

Lämpimät kiitokset Teille esityksestä. Tänä aamuna koulussa teatterikokemus on ollut puheenaihe numero yksi. Kertailimme vielä esityksen teemaa ja kohtauksia, samoin kuin teimme ennen esitystä. Vaikka suurin osa puhutusta kielestä opiskelijoilta menikin ohi, on elävän teatterin voima niin suuri, että asioiden ymmärtäminen ruumiinkielen kautta on vahva. Mukava nähdä, kuinka opiskelijat selvästi saivat lisää virtaa ja hyvän kokemuksen eilen illalla, silmät loistaen täällä teatteria muistellaan. Suurimmalle osalle teatterikokemus oli ensimmäinen elämässään.

Esityksen jälkeen ohjaaja ja näyttelijät tulivat vielä jututtamaan opiskelijoita. Meille jäi todella lämmin ja positiivinen kuva Kajaanin kaupunginteatterista ja sen ihmisistä.”

Summa summarum: Altista itsesi teatterille, niin jotain tapahtuu!

Kajaani on mahdollisuuksien kaupunki - tekemisen markkinointia ja viestintää

Asun väljästi, maalla. Silti keskustassa ja kaikkien kaupunkipalvelujen keskellä. Liikunnan olosuhteet ovat loistavat. Kulttuuritarjonta ja harrastusmahdollisuudet ovat monipuoliset. Villi luonto ja luonnon aarteet avautuvat ihmisten nautittavaksi aivan kotipihoilta. Arjen asiointi kaupoissa ja virastoissa sujuu meidän slowcityssä hetkessä - ei tarvitse jonottaa ruuhkassa tai käyttää ylipäätään arkipäivässä aikaa ruuhkassa seisomiseen. Koulujen ja oppilaitosten opetustarjonta on loistavalla tasolla. Kajaanilaisesta opetuksesta ja tekemisestä ollaan kiinnostuttu ympäri Suomen. Päivähoito on saanut useaan otteeseen valtakunnallista ja jopa kansainvälistä tunnustusta toiminnan laadusta. Sopivan kokoisessa kaupungissa, Kajaanissa asioiden hoitaminen ihmisten kesken on mutkatonta...

Näin eletään Kainuussa ja Kajaanissa - omassa rakkaassa Nälkämaassamme. Tänään istahdettiin innokkaalla porukalla ja ammattikorkeakoulun lehtoreiden ohjauksessa suunnittelemaan kaupungin viestinnän ja markkinoinnin kehittämistä. 

Lyhyestä virsi kaunis: viestintä ja markkinointi lähtee ihmisestä ja inhimillisestä elämästä. Hommaa täytyy kehittää jatkuvasti ja valmista ei ole koskaan. Tämän vuoksi tätäkin aamupäivän suunnittelukokousta on järjestetty. Jokainen meistä on tehtävässään vastuussa kaupungin tarjoamien mahdollisuuksien, onnistumisten ja epäonnistumisten kertomisesta, viestinnästä ulospäin. Todellinen ja totuusperäinen viesti on vahva. Kun viestintä on lupsakkaa ja asiallista dialogia, jossa löydetään mahdollisuudet ja nähdään onnistumiset, ollaan myönteisen kehityksen äärellä. Ihmiset alkavat tukemaan kukin osaltaan kaupunkistrategian tavoitetta, jossa Kajaanin halutaan olevan kasvun kärjessä.

Kajaanin Runoviikko - 40 vuotta sanaa ja säveltä

Kajaanin Runoviikko käynnistyi auringon ja ajoittaisen lämpimän sateen täyttämässä Kajaanissa perinteiseen tapaansa Eino Leinon -päivänä 6.7.16. Runoviikko jatkuu 10.7. saakka. 

Näyttelijä Kati Outinen Runoviikon
avajaisissa

Runoviikon ohjelmisto tarjoaa sanan ja sävelten ystäville vahvoja taide-elämyksiä, tunteita ja hiljentymistä oman itsensä ja ajatustensa äärelle. Runoviikon taiteellinen johtaja Taisto Reimaluoto on kehittänyt runoviikkoa sisällöllisesti ja toiminnallisesti niin, että taiteen pariin pääsy on kaikille mahdollista. Näyttelijä Kati Outisen Runoviikon avajaispuhetta lainaten, kulttuurin ja taiteen kokemisen tulee olla jokaisen ihmisen perusoikeus ja tätä oikeutta on vaalittava. Runoviikko vaalii tätä oikeutta ja taidetta viedään ihmisten äärelle. Taiteilijat käyvät esiintymässä vanhusten hoivakodeissa. Runoja lausutaan ja niitä kuunnellaan yhdessä vaikkapa kauniissa jokirannassamme, kirkossa tai kahden kesken Tuukan runoteltassa. Tilaisuudet eivät jaa ihmisiä ”vippeihin” vaan yleisö ja esiintyjät ovat yhtä ja vuoropuhelussa keskenään. Tämä intiimiys on Runoviikon vahvuus. 

Tuukan runoteltta Kaukametsän pihalla

Vauvasuihku - Saara Kotkaniemi, Annika Poijärvi
#Olenko hysteerinen äiti?

Vielä ehtii tarttua ohjelmaan ja tulla Kajaaniin. Esimerkiksi lauantaina paljastetaan jälleen yksi uusi kivi Kaukametsän runokadulla, kun Suven Runoilija Helena Sinervo lukee omat kiveen hakatut säkeensä.

Mikä on kotimaani? Kotimaa,
kieli vai ihmisyys...
Eeva Putro ja Olga Nekrasova-Rajamäki

Kuvat ovat Runoviikon kuvapankista (Reijo Haukia / Antero Halttu)

www.runoviikko.fi

Kainuu Pride ensimmäisen kerran

Heinäkuun ensimmäisellä viikolla järjestetään ensimmäinen Kainuu Pride -viikko. Kulttuuritahoja on kutsuttu mukaan viemään viestiä pystyttämällä sateenkaari-värinen pyykkinaru näkyville. Tällainen värikäs pyykkinaru on alunperin ruotsalaisten taiteilijoiden Heidi Lunabbanin ja Ilar Gunilla Perssonin aloittama yhteisötaideteos. #tvattlina #pyykkinaru

Musiikki on ihana harrastus ja kuuluu kaikille

Miksi juuri musiikki? Musiikki on aina ollut olennainen osa ihmisten elämää. Vielä vauvana äidin sylissä kuulemme meille laulettuja kehtolauluja, sitten musiikki on mukana juhlassa ja arjessa, ja useimmiten se myös saattaa ihmiset viimeiselle matkalle.

Lukuisten tutkimusten mukaan lapsena aloitettu musiikkiharrastus auttaa läpi elämän. On havaittu, että musiikin aktiivinen harjoitteleminen vaikuttaa myönteisesti lasten keskittymiskykyyn, luku- ja puhetaitoon ja vieraiden kielten oppimiseen sekä kehittää luovuutta. Musiikkia harrastavat lapset pärjävat paremmin myös matemaattisissa aineissa.

Vuonna 2014 Helsingin Sanomat uutisoi että «musiikin harrastaminen voi luoda lapsille superaivot» ja «musiikin soittamista voisi kutsua aivojumpaksi».  Tosiaan aivot joutuvat kokonaisvaltaiseen käyttöön instrumenttia soitettaessa: vasemmanpuoleinen aivopuolisko keskittyy nuottien lukemiseen, kun taas oikeanpuoleinen vastaa tulkinnasta. Sitä paitsi visuaalinen nuottikuva pitää kyetä hahmottamaan ja analysoimaan salamannopeasti päässä, jotta sen kykenisi toteuttamaan motorisesti soittimen kautta niin, että lopputulos olisi korvin kuultuna kaunis ja puhdas.

Lisäksi musiikki kykenee herättämään tunteita ainutlaatuisella tavalla ja  tarjoaa puitteet itseilmaisulle.  Näin olleen musiikki on kuin kieli ja toimii kommunikointivälineenä. On todettu, että musiikkia harrastavien lasten sosiaaliset taidot ja sopeutumiskyky ovat keskimääräistä kehittyneempiä. Vaikka  kaikista soittoharrastajista ei tule konserttimuusikkoja, ei soittitunteihin käytetty aika kuitenkaan kulu hukkaan.

Kysyimme Kainuun musiikkiopiston oppilailta, miksi he harrastavat musiikkia ja mikä siinä on parasta? «Musiikki on kiva. Tykkään esiintyä lavalla kauniissa mekossa, on myös kiva saada aplodit.» «Kiva osata soittaa ja säestää lempibiisejä, jos olen vähän huonolla päällä, se jotenkin auttaa.» «Meidän perheessä kaikki vähän osaavat soittaa, niin minä halusin kokeilla myös, kiva kun osaan säestää joitakin virsejä». «Tykkään käydä pianotunneilla Kaukametsässä kun siellä saa ajaa hissillä». «Harrastan musiikkia kun viime vuonna ei tarvinnut jännittää pääsykokeissa, ilmoittautumalla olen päässyt opiskelemaan, siksi suostuin kokeilla». «Tykkään että on oma ope ja tosi kiva. Soittotunnilla olen minä vain eikä kukaan muu häiritse». Ja se on totta, että yksilöllinen oikein ohjattu musiikin opetus auttaa lisäksi sopeutumaan vaikeissa sosiaalisissa oloissa varttuneita ja sosiaalisesti syrjäytyneitä lapsia uudestaan yhteisöön ja tulemaan siinä hyväksytyksi.

Kuitenkaan lasten soittoharrastuksiin ei pidä missään nimessä katsoa ensisijaisesti sellaisesta hyötynäkökulmasta, että soittaminen voi kohottaa älykkyyttä ja parantaa koulumenestystä. Tärkeintä on lopulta se, että soittaminen tuottaa lapsille hyvin paljon iloa. Näin taideaineet, ja niistä erityisesti musiikki tukee parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että lapsista kasvaisi onnellisempia ja tasapainoisempia aikuisia. Miksi ei aloittaisi harrastaa musiikia?

Kirjoittaja on Kainuun musiikkiopiston opettaja, musiikin maisteri Viktoria Skorodumova

Pikkukarhu Musiikkimetsässä

 

”Taa-aa, taa-aa, isäkarhu tallustaa,taa taa, taa taa, äitinalle tassuttaa.Ti-ti ti-ti, ti-ti ti-ti, kuuluu metsän polulta,ti-ti ti-ti, ti-ti ti-ti, pikkukarhun tassuista.”

                                      

Syvällä metsän siimeksessä on pieni mökki, jossa elelee kolme karhua: Isäkarhu, Äitikarhu ja Pikkukarhu. Pikkukarhu rakastaa seikkailemista kotimetsässään, sillä se ei ole mikä tahansa metsä. Siellä helisee ja soi ja joka päivä oppii uutta, sillä se on Musiikkimetsä! Pikkukarhun päivän kohokohta on karhuperheen yhteinen retki Musiikkimetsän kiemuraisilla poluilla. Retkillään Musiikkimetsässä Pikkukarhu tutustuu jännittäviin soittimiin ja saa paljon uusia ystäviä.

Kainuun musiikkiopiston Kouta-sali täyttyi keväisenä toukokuun aamuna kahteen otteeseen innokkaista pienistä kuulijoista, kun musiikkiopiston opettajat yhdessä nuorimpien oppilaiden kanssa järjestivät 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmille juonellisen lastenkonsertin Pikkukarhu Musiikkimetsässä.

Pikkukarhu Musiikkimetsässä oli noin 30 minuuttia kestävä juonellinen lastenkonsertti, jossa myös yleisö pääsi laulamaan ja leikkimään. Konsertissa tutustuttiin musiikkiharrastukseen monipuolisesti; erilaisten soittimien kuten  viulun, sellon, kanteleen ja harmonikan lisäksi konsertissa esiintyi myös lasten tanssiryhmä.

Konsertin aloittaneen yhteislaulun myötä Pikkukarhu (Lotta-Maria Heiskanen) lähti seikkailemaan musiikkimetsäänsä, jossa kävytkin tanssivat – ensimmäisenä kanteleensoittajat esittivät Käpypolskan.  Seuraavana tuli vastaan Marjukkaiset- kanteleryhmä, joita johti Pikkukarhun ystävä Jänis (Eeva-Maria Nivalainen). Marjukkaisten säestämänä yleisö sai muistutella mieliin, millaiset korvat (pitkät) ja häntä (töpö) sillä Jäniksellä olikaan. Jänis loikki piiloon yllättäen, kun metsästä hiipi Kettu Repolainen. Sen sekä Kissimirrin kuulijoille esitti 8-vuotias viulisti Ronja.

Pikkukarhu jatkoi matkaansa ja konserttiväki sai yhteislaulun kautta kuulla, miksi seuraavaksi vastaan tullut Siiliherra (Mikko-Pekka Salo) oli taannoin  liikkeellä poikkeuksellisen tyylikkäänä, nimittäin Punaisissa Saappahissa. Kosioretkellä tietysti, kuinkas muuten! Nyt Siiliherralla oli muuta puuhaa; hän johti Reino-tossuissaan  Juniorijouset-orkesteria, joka soitti Angry Birds Themen. Linnut olivat kuulemma vihaisia, koska niiden munat oli varastettu. Vai olivatko munat sittenkin pomppineet tiehensä? Niin olisi voinut päätellä sellisti Mairen  soittamasta Munamiehen Pomppufiilis-kappaleesta, jonka kuultiin seuraavaksi...

Pikkukarhu kiirehti eteenpäin ja saapui lammelle, jonka keskellä istui Iita harmonikkansa kanssa ja houkutteli soittimestaan ilmoille Pienet sammakot sekä Kultakalat. Lammesta nousi myös parvi pieniä merenneitoja, viisivuotiaiden tanssiryhmä,  joiden kanssa yleisö pääsi kurkistamaan veden pinnan alle lammenpohjan salaisuuksia tutkimaan.

Lumoutunut Pikkukarhu olisi seikkaillut kauemminkin, mutta väsy alkoi painaa ja oli palattava äitikarhun patojen ääreen. Yleisö poistui tyytyväisen oloisena ja reippaat nuoret muusikot palkittiin rupeaman jälkeen pizzalla musiikkiopiston aulassa.

LOTTA-MARIA HEISKANEN

Kajaanin kirjastoista löytyy 300 000 nidettä ja hyllykilometreittäin hyvää mieltä

Lasten- ja nuorten
kirjojen lainaus on
ollut kasvussa

Alakerrana lehtiarkisto

Sivistystoimialan johtoryhmä järjestää kokouksensa säännöllisesti viikkoa ennen sivistyslautakunnan kokousta. Kokouspaikka on kiertävä toimialan eri toimijoiden kesken. Tällä kertaa kaupunginkirjasto järjesti kokouksen pääkirjastolla. Kokouksen alkuun kirjastotoimenjohtaja Erkki Romppainen esitteli kirjaston tiloja, toimintaa sekä kertoi katsauksen uudistuvan kirjastolain sisältöön. Kierros kirjastossa oli sikäli kiinnostava, että sieltä löytyy rutkasti tiloja perinteisten lainausosastojen lisäksi, jotka eivät yleensä näy asiakkaille.

Kaikki kirjaston kirjat eivät mahdu lainattavien kirjojen hyllyihin vaan alakerran arkistoista löytyy hyllymetreittäin kirjoja, joiden kysyntä on vähäisempää. Jokainen kirja on kuitenkin lainattavissa ja tiedot löytyvät kirjaston tietokannasta. Varastojen yhteydessä ovat tilat rikkoutuneiden kirjojen korjaamiselle ja uusien päällystämiselle.

Kirjavarasto ala-
kerrasta

Kajaanin pääkirjaston pääaulaa ylä-
kerrasta kuvattuna

Kirjaston arkistot tarjoavat historiasta kiinnostuneelle tiedollisen aarreaitan. Caiania-maakuntakokoelma sijaitsee käsikirjaston yhteydessä ja sinne asiakkaat pääsevät halutessaan tutkimaan kainuulaisten kirjailijoiden ja organisaatioiden tuotoksia ja historiaa. Kokoelman viereisessä huoneessa on myös Lönnrot-Lounela -kokoelma, joka siirrettiin pääkirjaston tiloihin entisen opettajankoulutuksen arkistoista koulutuksen päätyttyä Kajaanissa 2013. Lehtiarkistosta löytyy vuosien takaa kaikkien myynnissä olevien aikakausilehtien vuosikerrat useamman vuoden ajalta. Mikrofilmeiltä pääsee kiinni vanhoihin sanomalehtiartikkeleihin ja kirjaston karttakokoelma on mittava.

Kirjastotoimenjohtaja
Erkki Romppainen ja
sivistyslautakunnan
puheenjohtaja
Eija Hakkarainen

Caiania -kokoelmaa

Kirjastolaki uudistuu vuonna 2017. Muutoksia tulee toimintaan ja erityisesti lain uudistamisella halutaan vahvistaa kirjastojen roolia kuntalaisten aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kajaanissa kirjasto on tehnyt jo vuosia monipuolista työtä toimintansa kehittämiseksi. Uusimpana avauksena on omatoimikirjaston avautuminen lähiaikoina Otanmäkeen. Lehtikankaan monitoimitaloon rakennetaan kirjasto, josta tulee kuntalaisille viihtyisä olohuone. Kirjastopolkutoiminnalla ja kirjavinkkauksella on edistetty yhteistyössä koulujen ja päiväkotien kanssa lasten lukemisharrastuksen vahvistamista. Työ on ollut tuloksellista, mikä näkyy lasten- ja nuorten kirjojen lainojen kasvuna.

Käykää kirjastoissa! Kirjan lukeminen kannattaa. Digiaikana jos koskaan, lukeminen on ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille entistä tärkeämpää. Lukeminen tarjoaa paitsi tietoa niin ennen kaikkea rentoutumista, keskittymiskykyä ja voimaa. Hyvä kirja vie mukanaan ja irrottaa ajatukset hetkeksi toisaalle arjen kiireistä. Lukuintoista kesää kaikille!

Suomi 100 -juhlavuosi tulee - oletko valmis?

Koko Suomi juhlii ensi vuonna monin eri tavoin itsenäistä Suomea. Osa juhlatilaisuuksista alkaa jo tänä vuonna syksyllä.


Juhlavuoden teema on Yhdessä. Toiveena on, että me kaikki yhdessä pääsisimme osaksi juhlavuotta ja että mahdollisimman moni tilaisuuksista yhdistäisi ja osallistaisi niiden osallistujia. Juhlavuoden tilaisuudet voivat olla pieniä tai isoja. Miellyttävän tilaisuuden voi järjestää ilmaiseksikin yhteisillä talkoilla.

Sain käsiini juhlavuoden Kainuun tapahtumakalenterin ja siinä on luetteloitu nyt noin 30 erilaista tilaisuutta. Kun Kainuun Liitolla oli jokin aika sitten ensimmäinen juhlavuoden tapahtuma-avustusten haku, niin määräaikaan mennessä tuli 16 hakemusta.


Kajaani on monen tulevan tilaisuuden järjestämispaikkana, mutta toistaiseksi tiedossa olevien hankkeiden osalta Kajaani ei ole vielä niin selvästi kärjessä kuin maakuntakeskuksen odottaisi olevan. Nyt onkin kesällä hyvä miettiä, miten haluaisi juhlavuoteen osallistua ja mitä haluaisi yhdessä toisten kanssa tehdä. Monet yhdistykset laativat syksyllä ensi vuoden toimintasuunnitelmansa ja kokonaiskuva juhlavuodesta paljastuu vasta juhlavuoden alkaessa. Ensi vuonnakin voi mukaan vielä ilmoittautua.


Jos haluat osallistua Suomi 100 -vuoteen järjestämällä itse tai ystävinesi jotain, niin googlaa Suomi 100 -juhlavuoden sivuille ja lue lisätietoja juhlavuodesta. Jotta oman tilaisuuden saa juhlavuoden tapahtumakalenteriin ja saa mahdollisesti avustustakin Kainuun Liitosta, hankkeella täytyy olla ensin haettuna ja myönnettynä Suomi 100 -juhlavuoden tunnus.


Kainuun Liitolla on toinen avustushaku ensi syksynä. Kaikillehan rahaa ei riitä, joten hankkeen rahoitusta kannattaa suunnitella pääosin muun kuin Kainuun Liiton avustuksen varaan. Mainittakoon, että juhlavuoden koordinaatioryhmässä me kuntien edustajat olemme jäävejä kaikkien omasta kunnasta tulevien hankkeiden osalta.


Tehdään hieno osallistava juhlavuosi - yhdessä.


Antti Mäkinen

Opintomatka taiteen ja kulttuurin Japaniin

Kaikki alkaa väkevästä ja värisyttävästä unestani huhtikuussa 2015; olen Japanissa, jossa en ole koskaan käynyt, mutta oloni on satumaisessa maisemassa kevyt kera kudonnan opiskelijani Mayumin. Päivänvalossa uskallan kysyä, että lähtisikö Mayumi minun ja muutaman opiskelijani kanssa Japaniin.

Kyllä. Päätämme tehdä unestani totta. Syksyllä alkaa ahkera suunnittelu, varovainen opiskelijoiden kysyminen matkalle mukaan, kirjojen lukeminen, aikataulujen selvittäminen, matkatoimistojen kilpailuttaminen ja uskalluksen kerääminen. Silkkipaperisen ohut unelma alkaa hahmottua matkapapereiksi Mayumi Niirasen avulla ja origamilinnun siivet saavat Finnairin lentolipun muodon.

Maaliskuun lopussa 13 Kaukametsän opiston, vapaan sivistystyön opiskelijaa ja hieman värisevä opettajansa lähtivät kohti Japania, Osakaa. Siellä meitä jo odotteli Mayumi kera juuri avautuvien kirsikankukkien. Henkilökohtainen palvelu käynnistyi heti lentoasemalta ja sitä riitti hymyjen kera liikenteenohjauksesta hotelleihin, supermarketeista temppeleihin. Aloitimme matkamme historiallisesta Narasta puistoineen ja peuroineen. Ensimmäisenä iltana, kevättuulen keveissä suudelmissa luimme ääneen toisillemme haiku-runoja puistossa. Uneni on alkanut uudestaan, mutta nukkumaan ei malttaisi mennä.

 

Naran puistossa

Narassa opiskelimme rakennustekniikkaa maailman suurimman puurakennuksen äärellä ja pohdimme patsaiden kauneutta, puupiirroksia ja japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen taiteeseen. Siirtyessämme Kiotoon koimme pienen maanjäristyksen ja pääsimme perinteisiä kudontataitoja ylläpitävään Nishikin silkkikutomoon, joka raotti kameroilta piilossa todellisia, ikivanhoja taidon salojaan.

 

Nishikin kudontakeskuksen asiantuntija 

Hengästyimme lankojen määrästä ja ohuudesta, kutojien sitkeydestä ja silkin sivistyneestä säihkeestä. Opiskelimme kimonoja geishojen kulkiessa kauniisti ohi opintohetkemme kuin ajatuksen voimalla olisimme heidät tilanneet paikalle. Kiotossa pääsimme mukaan paikallisen yliopiston päättäjäisjuhliin, näkemään hääparin heidän aloittaessa yhteistä taivaltaan ja harjoittelemaan ensimmäisiä askeleita tiellä teen syvimpään olemukseen teeseremoniassa. 

 

Hääpari Gionissa

Kultaiset ja hiljaiset temppelit hurmasivat kauneudellaan ja puutarhoillaan. Yksinkertainen, mietitty, hillitty kauneus hiljensi katsomaan tarkemmin opintotehtävien avatessa yksityiskohtien hienouksia, sammakkojen loikkia ja lintujen siipiä. Keisarit laskeutuivat opintopiirin keskuuteen ja lyhdyt loistivat tiellämme.

 

Ryhmäkuva opintomatkalaisista Enkoujissa, Kiotossa

Osaka antoi uudenlaisen miljoonakaupungin pulssin: luotijunat, pilvenpiirtäjät, teknologian keskuksen kuhisevat kadut, modernin taiteen museo tulkintoineen länsimaisesta taiteesta, viehkeät neitokahvilat ja kilometrien mittaiset kauppakadut näyttivät maan moninaiset kasvot. Opintotehtävissä avasimme tulevaisuuden näkymiä, löysimme samuraiden jälkeläisiä, kauppaa ja kontakteja.

 

Dotomborissa, Osakassa

Hiroshima hiljensi puistoissaan ja museoissaan. G7-maiden edustajat tulivat perässämme miettimään maailman makuuasentoa rauhaa kainaloissaan. Tussipiirrosmainen, pyhä Miyajiman saari huokui rauhaa, vaikka sää estikin suuret suunnitelmamme vuoren valloituksesta. Hetken vain olimme, sillä kukaan ei saa syntyä eikä kuolla pyhällä saarella.

 

Miyajiman torii-portti

Kymmenen päivää haihtuivat vauhdilla, mutta kokemusten sulattelemiseen ja todelliseen asioiden ymmärtämiseen menee paljon pidempi aika – kenties tämä opintomatka ei lopu koskaan, vaan oli pieni maistiainen suuren oppimisen lähteen virkistävästä vedestä. Elinikäisen oppimisen japaninkielinen termi, michi, avautuu meille vähitellen. Matkalla mukana ollut opiskelija kirjoitti matkan jälkeen kokemuksistaan seuraavasti:

Maailma luo paljon ahdistavia tuntemuksia, mutta vastapainoksi tarvitsemme kauneutta, iloa, lämpimiä mielen ailahduksia. Kaikkea tätä positiivisuutta sain tältä matkalta, mikä omalta osaltaan edesauttaa psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä iän karttuessa.

Opintotehtävien lisäksi ryhmämme oppi monia asioita kuin huomaamattaan: matkustamisen moninaisuutta, estetiikkaa, ystävyyttä, palvelua, kohteliaisuuksia, säästäväisyyttä, kysymään neuvoa ilman yhteistä kieltä, toisten huomiointia, sitkeyttä, uusia ruokalajeja, kellontarkkaa toimintaa, ruuhkassa liikkumista ja kauneutta yksityiskohtien viimeistelyssä. Nähty, kuultu, koettu, maistettu ja haistettu jäsentyvät vähitellen opeiksi, iloksi ja voimaksi elämään. 

Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa untani.

Kuvat: Sini Sarén