Suomi 100 -juhlavuosi tulee - oletko valmis?

Koko Suomi juhlii ensi vuonna monin eri tavoin itsenäistä Suomea. Osa juhlatilaisuuksista alkaa jo tänä vuonna syksyllä.


Juhlavuoden teema on Yhdessä. Toiveena on, että me kaikki yhdessä pääsisimme osaksi juhlavuotta ja että mahdollisimman moni tilaisuuksista yhdistäisi ja osallistaisi niiden osallistujia. Juhlavuoden tilaisuudet voivat olla pieniä tai isoja. Miellyttävän tilaisuuden voi järjestää ilmaiseksikin yhteisillä talkoilla.

Sain käsiini juhlavuoden Kainuun tapahtumakalenterin ja siinä on luetteloitu nyt noin 30 erilaista tilaisuutta. Kun Kainuun Liitolla oli jokin aika sitten ensimmäinen juhlavuoden tapahtuma-avustusten haku, niin määräaikaan mennessä tuli 16 hakemusta.


Kajaani on monen tulevan tilaisuuden järjestämispaikkana, mutta toistaiseksi tiedossa olevien hankkeiden osalta Kajaani ei ole vielä niin selvästi kärjessä kuin maakuntakeskuksen odottaisi olevan. Nyt onkin kesällä hyvä miettiä, miten haluaisi juhlavuoteen osallistua ja mitä haluaisi yhdessä toisten kanssa tehdä. Monet yhdistykset laativat syksyllä ensi vuoden toimintasuunnitelmansa ja kokonaiskuva juhlavuodesta paljastuu vasta juhlavuoden alkaessa. Ensi vuonnakin voi mukaan vielä ilmoittautua.


Jos haluat osallistua Suomi 100 -vuoteen järjestämällä itse tai ystävinesi jotain, niin googlaa Suomi 100 -juhlavuoden sivuille ja lue lisätietoja juhlavuodesta. Jotta oman tilaisuuden saa juhlavuoden tapahtumakalenteriin ja saa mahdollisesti avustustakin Kainuun Liitosta, hankkeella täytyy olla ensin haettuna ja myönnettynä Suomi 100 -juhlavuoden tunnus.


Kainuun Liitolla on toinen avustushaku ensi syksynä. Kaikillehan rahaa ei riitä, joten hankkeen rahoitusta kannattaa suunnitella pääosin muun kuin Kainuun Liiton avustuksen varaan. Mainittakoon, että juhlavuoden koordinaatioryhmässä me kuntien edustajat olemme jäävejä kaikkien omasta kunnasta tulevien hankkeiden osalta.


Tehdään hieno osallistava juhlavuosi - yhdessä.


Antti Mäkinen

Opintomatka taiteen ja kulttuurin Japaniin

Kaikki alkaa väkevästä ja värisyttävästä unestani huhtikuussa 2015; olen Japanissa, jossa en ole koskaan käynyt, mutta oloni on satumaisessa maisemassa kevyt kera kudonnan opiskelijani Mayumin. Päivänvalossa uskallan kysyä, että lähtisikö Mayumi minun ja muutaman opiskelijani kanssa Japaniin.

Kyllä. Päätämme tehdä unestani totta. Syksyllä alkaa ahkera suunnittelu, varovainen opiskelijoiden kysyminen matkalle mukaan, kirjojen lukeminen, aikataulujen selvittäminen, matkatoimistojen kilpailuttaminen ja uskalluksen kerääminen. Silkkipaperisen ohut unelma alkaa hahmottua matkapapereiksi Mayumi Niirasen avulla ja origamilinnun siivet saavat Finnairin lentolipun muodon.

Maaliskuun lopussa 13 Kaukametsän opiston, vapaan sivistystyön opiskelijaa ja hieman värisevä opettajansa lähtivät kohti Japania, Osakaa. Siellä meitä jo odotteli Mayumi kera juuri avautuvien kirsikankukkien. Henkilökohtainen palvelu käynnistyi heti lentoasemalta ja sitä riitti hymyjen kera liikenteenohjauksesta hotelleihin, supermarketeista temppeleihin. Aloitimme matkamme historiallisesta Narasta puistoineen ja peuroineen. Ensimmäisenä iltana, kevättuulen keveissä suudelmissa luimme ääneen toisillemme haiku-runoja puistossa. Uneni on alkanut uudestaan, mutta nukkumaan ei malttaisi mennä.

 

Naran puistossa

Narassa opiskelimme rakennustekniikkaa maailman suurimman puurakennuksen äärellä ja pohdimme patsaiden kauneutta, puupiirroksia ja japanilaisen taiteen vaikutusta länsimaiseen taiteeseen. Siirtyessämme Kiotoon koimme pienen maanjäristyksen ja pääsimme perinteisiä kudontataitoja ylläpitävään Nishikin silkkikutomoon, joka raotti kameroilta piilossa todellisia, ikivanhoja taidon salojaan.

 

Nishikin kudontakeskuksen asiantuntija 

Hengästyimme lankojen määrästä ja ohuudesta, kutojien sitkeydestä ja silkin sivistyneestä säihkeestä. Opiskelimme kimonoja geishojen kulkiessa kauniisti ohi opintohetkemme kuin ajatuksen voimalla olisimme heidät tilanneet paikalle. Kiotossa pääsimme mukaan paikallisen yliopiston päättäjäisjuhliin, näkemään hääparin heidän aloittaessa yhteistä taivaltaan ja harjoittelemaan ensimmäisiä askeleita tiellä teen syvimpään olemukseen teeseremoniassa. 

 

Hääpari Gionissa

Kultaiset ja hiljaiset temppelit hurmasivat kauneudellaan ja puutarhoillaan. Yksinkertainen, mietitty, hillitty kauneus hiljensi katsomaan tarkemmin opintotehtävien avatessa yksityiskohtien hienouksia, sammakkojen loikkia ja lintujen siipiä. Keisarit laskeutuivat opintopiirin keskuuteen ja lyhdyt loistivat tiellämme.

 

Ryhmäkuva opintomatkalaisista Enkoujissa, Kiotossa

Osaka antoi uudenlaisen miljoonakaupungin pulssin: luotijunat, pilvenpiirtäjät, teknologian keskuksen kuhisevat kadut, modernin taiteen museo tulkintoineen länsimaisesta taiteesta, viehkeät neitokahvilat ja kilometrien mittaiset kauppakadut näyttivät maan moninaiset kasvot. Opintotehtävissä avasimme tulevaisuuden näkymiä, löysimme samuraiden jälkeläisiä, kauppaa ja kontakteja.

 

Dotomborissa, Osakassa

Hiroshima hiljensi puistoissaan ja museoissaan. G7-maiden edustajat tulivat perässämme miettimään maailman makuuasentoa rauhaa kainaloissaan. Tussipiirrosmainen, pyhä Miyajiman saari huokui rauhaa, vaikka sää estikin suuret suunnitelmamme vuoren valloituksesta. Hetken vain olimme, sillä kukaan ei saa syntyä eikä kuolla pyhällä saarella.

 

Miyajiman torii-portti

Kymmenen päivää haihtuivat vauhdilla, mutta kokemusten sulattelemiseen ja todelliseen asioiden ymmärtämiseen menee paljon pidempi aika – kenties tämä opintomatka ei lopu koskaan, vaan oli pieni maistiainen suuren oppimisen lähteen virkistävästä vedestä. Elinikäisen oppimisen japaninkielinen termi, michi, avautuu meille vähitellen. Matkalla mukana ollut opiskelija kirjoitti matkan jälkeen kokemuksistaan seuraavasti:

Maailma luo paljon ahdistavia tuntemuksia, mutta vastapainoksi tarvitsemme kauneutta, iloa, lämpimiä mielen ailahduksia. Kaikkea tätä positiivisuutta sain tältä matkalta, mikä omalta osaltaan edesauttaa psyykkisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä iän karttuessa.

Opintotehtävien lisäksi ryhmämme oppi monia asioita kuin huomaamattaan: matkustamisen moninaisuutta, estetiikkaa, ystävyyttä, palvelua, kohteliaisuuksia, säästäväisyyttä, kysymään neuvoa ilman yhteistä kieltä, toisten huomiointia, sitkeyttä, uusia ruokalajeja, kellontarkkaa toimintaa, ruuhkassa liikkumista ja kauneutta yksityiskohtien viimeistelyssä. Nähty, kuultu, koettu, maistettu ja haistettu jäsentyvät vähitellen opeiksi, iloksi ja voimaksi elämään. 

Jään jännityksellä odottamaan seuraavaa untani.

Kuvat: Sini Sarén