Sadan sinisen salaisuus

Yhdessä

Kaukametsän opiston kutomotilat olivat remontissa syksyn 2016 ajan, ja kutojat palasivat takaisin kutomoon keväällä 2017. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi oli tuolloin juuri alkanut, ja Yhdessä-teema tuntui monellakin tapaa puhuttelevalta. Aika, jonka olimme viettäneet toisistamme erossa, oli vahvistanut tunnetta yhdessä tekemisen tärkeydestä ja ilosta.

Tästä syntyi innostus hakea mukaan Valtioneuvoston Suomi 100 –juhlavuoden ohjelmaan. Halusimme tuoda näkyville yhdessä tekemisen moninaisuutta, taitoa ja iloa. Haimme mukaan ohjelmaan Kangaspuiden taikaa –nimisellä hankkeella, joka hyväksyttiin 29.3.2017 mukaan Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaan.

Suuria suunnitelmia

Hakemuksessa ehdotimme, että tekisimme Kajaanin kaupungin tiloihin yhteisen taidetekstiilin, jossa yhdistyvät perinteinen suomalainen ryijytekniikka ja kainuulainen raanutekniikka (tunnettaan myös nimityksellä peilikäs). Materiaaleihin ei käytettäisi rahaa, vaan langoista järjestettäisiin kansalaiskeräys Kaukametsän opistolla. Kudelangat kerättäisiin lahjoituksina ja materiaalin hankintatapa olisi kestävän kehityksen mukainen. Loimilanka olisi uutta, että tekstiilistä saataisiin tarpeeksi kestävä.

Taidetekstiilimme visuaalisen suunnittelun lähtökohtana on itsenäisen Suomen kainuulainen maisema. Teemana olivat metsä, vesi ja sininen vaaramaisema. Alueellisuus haluttiin näkyviin myös Kainuun maakuntakukan, kanervan, muodossa. Halusimme ikuistaa tähän tekstiiliin puhtaan suomalaisen luonnon juhlavan maiseman.

Kankaankudonnan perinnettä haluttiin hankkeen kautta tuoda esille. Ryijy ja tekstiilikulttuuri ovat olleet yksi suomalaisen kulttuurin rakennusaineista. Ajat ovat muuttuneet, pirtit vaihtuneet kaupungeiksi ja kangaspuut muuttuneet harvinaisiksi. Kudotun tekstiilin tekemisestä itse alusta loppuun asti on tullut harvinainen, suorastaan uhanalainen taito. Halusimme kutsua lapsia ja nuoria tutustumaan kudonnan saloihin, jotta tietoisuus taidosta saavuttaisi uusia kohderyhmiä.

Matkalla maisemaan

Järjestimme taidetekstiilin materiaaleista kansalaiskeräyksen langoista Kaukametsän opiston kevätnäyttelyn yhteydessä huhtikuun lopussa, ja toiveemme oli saada kasaan 100 erilaista sinisen sävyä. Kainuulaisilta toivottiin heiltä ylimääräisiksi jääneitä jämälankoja, pieniä keriä. Materiaalia saimme mukavasti – kiitos kaikille lahjoittajille, jotka mahdollistitte omalta osaltanne tämän hankkeen toteutumisen!

Valmistettavan teoksen pohdinta ja suunnittelu käynnistyivät välittömästi; Maisema, sen väritys, valittavat elementit ja muoto synnyttivät runsaasti keskustelua. Kesätauon aikana suunnittelu jatkui Padlet-alustan avulla, jossa moniääninen keskustelu jatkui niin tekniikasta, koosta, toteutuksesta kuin maiseman luonteestakin.

Syyskuussa kankaankudonnan kurssit jatkuivat jälleen, ja tuolloin vuorossa oli kesän aikana syntyneiden suunnitelmien analysointi ja valinta rajaamisineen sekä lopulta äänestys kahdesta vaihtoehdosta. Lopullinen suunnitelma valikoitui keskustelun kautta voittajaksi, ja päätöksen sinetöi suljettu lippuäänestys, johon jokainen kudontaryhmäläinen osallistui.

Työskentely käynnistyi loimen luomisella ja rakentamisella, sekä saatujen lankojen suhteuttamisella valittuun suunnitelmaan. Konkreettinen kudonta käynnistyi syyskuun viimeisellä viikolla, jonka jälkeen kutojien taidot pääsivät loistoonsa. 

Kutojat tekivät työn täysin itsenäisesti, pienissä ryhmissä kutoen. Työn etenemisen kannalta tärkeiksi muodostuivat ryhmien tiiviit työskentelypäivät, jossa mukana oli useampi kutoja yhteisen mielipiteen löytämiseksi. Yksi tai kaksi kutojaa kutomassa, muut sävyttämässä lankoja, leikkaamassa nukkalankoja ja ojentamassa sävytettyjä nippuja. Nukkalankojen niput ovat yksitellen sävytettyjä, uniikkeja kokonaisuuksia; niistä muodostuu ainakin sata sinisen sävyä tekstiiliin. 

Kuvat: Anita Anttonen 

Perinnetietouden välitys oli yksi hankkeemme tavoite, ja Pikku Karitsa -päiväkodin lapset kävivät katsomassa kutomista sekä kokeilemassa sitä omalta osaltaan. Pienet katsojat löysivät maisemasta myös uusia elementtejä ja ulottuvuuksia; kun näet valmiin tekstiilin, löydätkö Sinä taidetekstiilistä krokotiilin, kuten lapset? 

Kuvat: Toni Ryynänen

Juhlavasti julki

Kudontatyö saatiin valmiiksi marraskuun lopussa ja taidetekstiili otettiin pois kangaspuista 21.11.2017. Työ ei ollut vielä kuitenkaan valmis, vaan se vaati viimeistelyä, kuten langanpätkien päättely ja nukkalankojen pituuksien viimeistelyä. Valmiista työstä tehtiin lehtijuttu Kainuun Sanomien kulttuurisivuille, vaikka työtä ei vielä kokonaisuudessaan haluttu paljastaa tuolloin. Kainuun Sanomien artikkeli on luettavissa lehden sivuilta. 

Työn julkistaminen tapahtui 5.12.2017 Kaukametsän opiston aulassa itsenäisyyspäivän juhlassa, jossa mukana olivat mahdollisimman moni kutojista, kaupungin edustajia sekä kutsuvieraita. Joimme yhdessä juhlakahvit kakun kera.

 

Kuvat: Toni Ryynänen

Tervetuloa tutustumaan valmiiseen Sata sinistä -taidetekstiilin Kaukametsän opiston aulaan!

Viikon varrelta

Mikä on juoksuttanut niin, että blogin kirjoittaminen on unohtunut? – Jos olet sitä mieltä, että laiska töitään luettelee, kannattaa jättää lukematta.

Maanantai: Aamun ensimmäinen kalenterimerkintä klo 8 perutaan yhteisymmärryksessä. Opettaja uppoaa sähköpostimereensä. Vilkaisen kalenterini, selvitän posteja, keskustelen ompelukoneen huollosta, luen koulutustarjouksen, vastaan asiakaspalautteeseen ja puheluihin, hyväksyn laskuja, työsuhteita ja lomia. - Rutiinia, pientä ja paljon, nopeasti. 

Edellisviikon muistilappunen kehottaa kirjaamaan töitä päättyville hankkeille: Montako tuntia kokouksiin, tasa-arvosuunnitelmaan, kestävään kehitykseen ja turvallisuuteen, tiedottamiseen, hyvien käytänteiden levittämiseen, osaamisen jakamiseen ja sidosryhmiin.      

Klo 10 ryhdymme sopimaan uuden hankkeen sisältöjä: digitaitoja, koulutusta ja sähköisiä työkaluja. Edellisviikolla aloittamani kumppanuussopimus on kesken. On tarkistettava nimenkirjoitusoikeudet. Klo 11.50: 10 minuuttia aikaa ruokailla! Vartin päästä työryhmän palaverissa sovimme opiston esteettömyyden testaamisesta. Kuka sopisi testaajat?   

Tuntiopettaja jää jakamaan tuntojaan nimettömästä palautteesta. Opiskelija on vuodattanut pahaa oloaan lehden palstalla. Lähtiessään opettaja halaa. Kenties onnistuin hetken kulkemaan rinnalla pitkää ja valjua marraskuuta. Joulutauko on kaukana.

Seuraava palaveri alkaa lennosta. Jos Kainuun kuntien kotouttamisohjelmaa ei aleta heti päivittää, kaupungille ei heru kotouttamisrahaa. Valtion ohjelma antaa suuntaviivoja. Opin suunnittelijaopettajilta, jotka ovat hyvin perillä asioista. Klo 15 jälkeen toisen opettajan on päästävä hetkeksi keskittymään ennen tuntiensa alkamista.  

Haukkaan pari minuuttia raitista ilmaa. Käväisen Kaukaveden kahviossa ja tapaan töihin tulevia opettajia. Toimistosihteeri tekee kotiinlähtöä. – Olenkohan ehtinyt sanoa hänelle mitään hyvän huomenen jälkeen?  Iltaluennon asiakirjat ovat toimistossa valmiina hyvässä järjestyksessä. On helppo luottaa.  

Työhuoneessa saan hankkeiden kirjaukset valmiiksi. Tallennan lomakkeet, tulostan, allekirjoitan, skannaan ja lähetän edelleen täpärästi ennen puoli kuutta. Luennoitsija on jo tullut virittelemään materiaalejaan iltavalvojan opastuksella. Rupatellaan niitä näitä: On aina kihelmöivää odottaa yleisöä.

Illan luennolla rautaisannos
tietoa Herman Renforssista

Toivottelen luennon alkamaan ja kierrätän osallistujalistan. Jään hetkeksi kuuntelemaan, vaikka työpöydällä moni asia odottaisi tarttumista. Luennoitsijan kuvamateriaali ei avaudu enkä onnistu auttamaan. On kipaistava paikalle iltavalvoja. Kun hänkään ei onnistu, häiritsemme lasten tuntia saadaksemme sopivan koneen. Luento jatkuu valvojan viriteltyä uuden laitteen mutta ongelma toistuu. Valvoja ei ehdi pitää taukoaan koko iltana. Luennoitsija on kärsivällinen.  

Muutamia kuulijoita poistuu kahdeksalta. Ilma on sakea. Enemmän pyörryttää luennoitsijan tietämys. Sovittu aika on ylitetty tunnilla mutta en henno sammuttaa kuulijoiden tiedonjanoa. Yhdeksän tienoilla totean tilaisuuden päättyneeksi. Yleisöä jää vielä aulaan kiittelemään. Täydennän luennon päiväkirjan ja sammuttelen valoja. Opettajat ovat lähteneet ja valvoja siirtynyt musiikkiopistolle. Ajan läpi hiljentyneen kaupungin ja kotipihalla hengitän hetken tähtiä iltayössä. Kahden päivän työtunnit ovat kertyneet yhtenä päivänä.  

Tiistai: Uppoudun rutiineihin. Saan monta pientä asiaa toimitettua. Pysyn lujana enkä anna huojennuksia kurssimaksuihin; tuloja on liian vähän. En ehdi tehdä avoimen yliopiston hakuja seuraavaa lukuvuotta varten, joten kirjoitan muistilapun. Neljältä siirryn omiin harrastuksiini.  

Tero Paukkeri ja Tarja Kiira
Vanhusneuvoston kokouksessa

Keskiviikko: Säikähdän sähköpostitulvassa. Jos lakimuutos hyväksytään, opiston talous heikkenee entisestään. En ehdi keskittyä mutta asiaan on palattava: uusi muistilappu pöydälle. Iltapäivällä vanhusneuvoston uuden toimikauden alkaessa lupaan Kaukametsässä järjestettävään Vanhusten joulujuhlaan säestäjän. Kaupungintalolta piipahdan vielä opistolle ennen elokuvailtaa. Tuntemattomat sotilaat mielessäni ihmettelen taas iltayöstä itäistä tähtitaivasta.

Torstai: Heti aamukahdeksalta kuulen käytävältä sanan ”räjähtänyt”. Kiiruhdan vahtimestareiden ja opettajan perässä atk-luokkaan. Sähkövika on rikkonut laitteita. Päivä vilahtaa asiasta toiseen, keskeytyen ja uudelleen aloittaen. Ehdin kuitenkin istahtaa tuoreen tuntiopettajan tueksi miettimään kevään kurssitarjontaa kylille. Illalla kotona ihmettelen, mihin päivä kului. Kissavieraat saavat onneksi huolet unohtumaan.

Johtaja Jorma Kauppinen evästi
opetussuunnitelmatyöhön.

Lämmittelyä ja esityksen
viime hetken hiontaa

Perjantai: Ilmassa on ”suuren urheilujuhlan tuntua”. Opistolle on juuri saatu Kestävän kehityksen sertifikaatti ja Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmatyön seminaariin odotetaan johtajaa Opetushallituksesta. Lasten kuvataiteen töitä on esillä ja balettitytöt hiovat esitystään. 

Työpöytä: tehtyjä ja tekemättömiä töitä

Illalla kuuden maissa valokuvaan työpöytäni rehtoreiden kuvahaasteeseen. Avoimen yliopiston haku on tehty ja sähköpostiin raivattu tilaa. Suunnittelijaopettajan kanssa väsymys purkautuu nauruna: Toivotan iltavalvojalle hyvää yötä viikonlopun sijaan. Kassissa pullottaa kotiläksynä valtion kotouttamisohjelma. Lauantaina on opettajia töissä tarkastamassa passeja ja valvomassa valtakunnallista kielikoetta. Huokaisen heille jaksamista.    

Oven painuessa kiinni mieleni on kevyt. Vaikka viikon varrella on taas kertynyt viitisenkymmentä tuntia, tiedän tehneeni työtä kuntalaisten hyvinvoinnin vuoksi. Miksipä en tekisi – tuottaahan työ hyvinvointia itsellenikin.

Ajatuksia vuoden teatterimatkasta Kajaanissa

Kajaani. Pari vuotta sitten se oli vain kaupunki muiden joukossa. Nyt täällä Helsingissä tätä kirjoittaessani ja ajatellessani sanaa Kajaani tunnen rakkautta ja lämpöä, ja voin sanoa yhden kotini olevan Kainuun metsissä, vesissä, maantiemaisemissa ja teatterin punaisessa bussissa. Kun puhutaan kodista, ajatellaan usein ehkä vain yhtä paikkaa. Paikkaa, jossa asutaan, nukutaan ja vietetään päivittäin aikaa. Olen saanut vuosien varrella monta kotia, sellaisia henkisiä koteja, jotka kulkevat sydämessäni mukana. Tuntuu hyvältä ajatella, että niitä koteja on tässä maailmassa monia.

Reilu vuosi näyttelijänä Kajaanin kaupunginteatterissa alueteatteripuolella oli unohtumaton matka.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että sain olla juuri alueteatteriporukan matkassa. Esitys, jolla kiersimme oli Veden muistista, joka perustuu Emmi Itärannan teokseen Teemestarin kirja. Dystopia maailmasta, jossa ei ole vettä, ihmiset kahlitsevat toisiaan ja valtaa käytetään mielivaltaisesti omien etujen tavoittelussa. Tuo maailma ei ole kovin kaukana nykyismaailmasta. Esitys on siis tässä ajassa äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen, ja juuri sen takia tuntui erityiseltä, että sain kiertää maakunnissa ja kohdata nuoria tämän asian äärellä. Kun vielä samaan aikaan uutiset täyttyivät Donald Trumpin ilmastonmuutosta koskevista surrealistisista möläytyksistä ja irtisanoutumispuheista koskien Pariisin ilmastosopimusta. Tuntui tärkeältä juuri tuossa hetkessä kohdata nuoria ja viedä viestiä eteenpäin, että mikään ei ole sitkeämpää kuin toivo, koskaan ei pidä antaa periksi ja jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa me elämme tulevaisuudessa.

Kajaanin kaupunginteatterin alueteatteriporukka tekee korvaamattoman tärkeää työtä viedessään teatteria ihmisille, joilla on pitkä matka tulla katsomaan teatteria kaupunkiin. Tuo porukka pakkaa koko teatterikoneiston punaiseen bussiin, kantaa, ripustaa, teippaa ja rakentaa maailman tyhjiin liikuntasaleihin ja tarjoaa vuosittain erilaisia esityksiä eri kohderyhmille. Kun ihmiset tulevat pelkästään liikuntasalin ovesta sisään, kuuluu ihmetyksen huokauksia: ”Vau. Täällähän on teatteri. Tää näyttää ihan toiselta.” Liikuntasalit muuntuvat paikoiksi, jossa kaikki on mahdollista. Ensimmäisellä kiertueellani syksyllä 2016 olimme saaneet purettua juuri kaikki lavasteet Kempeleen liikuntahallilla ja bussi oli valmis lähtemään seuraavaan paikkaan. Katselin tyhjää liikuntahallia ja ajattelin, kuinka vielä hetki sitten tässä tilassa tapahtui elämä. Esityksen maailma, heittäytyminen tarinan vietäväksi ja kohtaaminen yleisön kanssa. Tyhjä tila huokui elettyä esitystä ja jaettuja tunteita - yhdessä koettua palaa elämästä.

Kerron täällä Helsingissä ylpeänä Kajaanin kaupunginteatterista ja vien alueteatterin voimaa eteenpäin. Pitkään ei Kajaanista pysty olemaan erossa, sillä kohta tuo juna jo Runoviikolle ja Kainuun Musiikkijuhlille. Takaisin yhteen maailman kodeistani.

Talvikki Eerola

näyttelijä ja esitystaiteilija

Hei, mehän säästetään! Kokemuksia Kaukametsän opiston liikuntakursseilta.

Erityisesti tänä keväänä hyvin ajankohtaisena asiana niin toiminnassamme kuin puheissammekin on ollut valtion talouden kiristyminen sekä sen vaikutukset kaupunkitasolle ja jopa Kaukametsän opiston tasolle. Kaikessa kiireessä sorrumme helposti vain leikkaamaan, ehkäpä jopa unohtaen ennaltaehkäisevän työn merkityksen säästämisessä. Jokainen, joka minua vähänkään tuntee, tietää minun olevan henkeen ja vereen liikunnan puolestapuhuja, joten en voinut olla pysähtymättä pohtimaan tilannetta. Tähän vielä lisättynä liikuntakurssieni opiskelijoiden jopa huolestuneetkin kyselyt kurssien jatkuvuudesta yhdistettynä heidän kokemaansa liikunnan merkityksellisyyteen, niin siitähän se ajatus sitten lähti!

Luultavammin jokaisella on käsitys liikunnan positiivisista vaikutuksista fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Aiheesta on löydettävissä myös tutkimustietoa, vaikka muille jakaa.  Jäin miettimään, kuinka konkretisoida näinkin tärkeä aihe. Niinpä varovasti kysäisin eräältä liikuntaryhmältäni, olisiko heillä mielenkiintoa kirjoittaa oma tarinansa siitä, kuinka tähän mennessä tehdyllä toiminnalla on jo tehtyä säästöä yhteiskunnan kustannuksiin. Ilokseni ryhmä innostui asiasta, joten rohkenin kysyä asiaa muiltakin ryhmiltäni. Seuraavilla viikoilla aloinkin saada tositarinoita, jotka nyt kirjoittajien luvalla ja esimieheni innostamana julkaisen tässä kirjoituksessa.

Näitä tositarinoita on paljon, ja osaa tilan supistamiseksi lyhentelinkin. Koen jokaisen tarinan niin arvokkaaksi, etten halunnut jättää yhtäkään pois. Olen onnellinen saaduista tarinoista, sillä myös minulle tulee niistä olo, että teemme tätä ennaltaehkäisevää toimintaa yhdessä. Olen ollut opiskelijoistani todella ylpeä, sillä olen nähnyt vuosien myötä heidän oppimisena, positiivisen asenteensa sekä hyvän meiningin. Silti tarinat avasivat myös omat silmäni ja liikuntakurssien koettu merkitys nousi ymmärryksessäni aivan uudelle tasolle. En voi kuin todeta, että on meillä mahtava mahdollisuus säästää yhteiskunnan varoja yhdessä! Antaahan seuraavien tarinoiden puhua puolestaan:

Olen koko ikäni harrastanut jonkinlaista liikuntaa. Jäädessäni 25 vuotta sitten aivoinfarktin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle, liityin liikuntahallilla käyvien jokaviikkoiseen jumpparyhmään.  - - - Fyysisen kunnon ylläpitäminen pitää harrastajansa ehdottomasti terveempänä ja toimintakelpoisempana säästäen henkilön monilta terveyskeskus- ja sairaalakäynneiltä saaden aikaan huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä. Sen takia yhteiskunnan ei pidä missään nimessä vähentää liikuntahallin ja muiden liikunnallisten mahdollisuuksien ohjelmia, vaan päinvastoin aktivoida sinne lisää käyttäjäryhmiä, jolloin kansa pysyisi terveempänä. --- Joka tapauksessa en aio vielä kahdeksankymppisenä alistua pirttiukoksi, vaan aion olla vielä vuosia kuntoiluharrastuksessani lenkkipolulla, hiihtoladulla ja liikuntahallin kuntojumpassa mukana.

Taisto

Olen 75-vuotias nainen ja käynyt terveysliikunnassa liikuntahallilla noin vuodesta 1975 alkaen. Olen ollut erittäin tyytyväinen jumppaan ja saanut sieltä paljon apua tasapainon ja lihaskunnon myötä. Siellä on ollut myös ilo käydä hyvien jumppareiden ja tutun sosiaalisen porukan mukana. Nytkin olen vuodesta 2013 lähtien kulkenut Ristijärveltä käsin tästä syystä jumpassa. Jumpasta olen saanut myös innostuksen jumppaamiseen kotona aamuin ja illoin. --- Jumppaa haluaisin silti jatkaa ja toivoisin myös aloitusta syyskuun alusta ja päättyisi ainakin toukokuun loppuun.

Hilkka

Tulisitko Asahi-tunnille, kysyi tuttavani jokunen vuosi sitten. Mielenkiintoista, ajattelin. Tänne on kiva tulla. Tunti kuluu nopeaan ja tuntee kuin ”uudistuneensa”. --- Ohjaajan sanoin ”tämä ei ole vakavaa”.

Anita 70 v.

Olen kansalaisopiston ahkera käyttäjä ja arvostan sen toimintaa näin ikääntyvän ihmisen näkökulmasta. Olen tänä vuonna osallistunut kahden kielen opiskeluun, kokkikursseilla, joogaan ja kuntojumppaan. --- Olen pitänyt tärkeänä ja mukavana kielten opiskelua, koska se pakottaa rasittamaan muistia sekä tarjoaa mukavaa seuraa ja kanssakäymistä ryhmässä. Olen ollut 7 vuotta eläkkeellä, ja päivät olisivat kyllä aika yksinäisiä ilman osallistumista näihin ryhmiin. Mieli on paljon virkeämpi tuntien jälkeen. --- Olen huomannut joogan positiivisen vaikutuksen erityisesti selän ja polvien ongelmien ehkäisyssä, ja tietysti mielen rauhoittajana. Kaikkein tehokkainta lihaskunnon parantumista ja tasapainon hallintaa on kuitenkin tapahtunut kuntojumpassa. Minusta tämä torstain ryhmä on aivan uskomattoman hyvä, kun ottaa huomioon ikämme. Jos kaikki meidän ikäisemme osallistuisivat vastaavaan, jonot terveyskeskuksessa kyllä lyhenisivät!

Kaarina

Vuoden 2016 lopulla polviini sattui nivelrikon takia jokaisella askeleella. Myös olkapäät ”kiukuttelivat” pukeutuessa. Tammikuussa tänä vuonna menin kuntojumppa- ja asahi-ryhmään. Nyt kävelen ja hiihdän kivuitta, ja pukeutuminen sujuu vaivatta. Elämässä on vauhtia ilman kipugeelejä, eikä ole tarvinnut asioida terveyskeskuksessa. Olen todennut, että pelkkä käveleminen ei pidä kuntoa koholla. Ohjaajan virkeä ohjaus on kannustanut tekemään jumppaliikkeitä myös kotona. Eläkkeellä olevalle ihmiselle selkeät viikoittaiset tapahtumapäivät antavat rytmiä elämään. Se luo tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään, mikä on tärkeää psyykkiselle hyvinvoinnille. Saman ryhmän tapaaminen lisää sosiaalista kanssakäymistä, ja vähäinenkin mielipiteiden vaihto pukuhuoneessa on hyvin merkityksellistä.

Rauni

Useita vuosia olen säännöllisesti käynyt tunneilla, koska lääkärien mukaan paras lääke sairauksiin on liikunta, liikunta ja aina vain liikunta. Toimintakyky, tasapaino (ei kaatuilla), ketteryys, lihaskunto, painonhallinta ym. lisääntyy. Ei tarvita fys. hoitoja, ennaltaehkäistään turhia leikkauksia ja sairaalahoitoja sekä vanhuuden laitoshoitoja.  --- Liikuntatunnit ovat matalan kynnyksen terapiaa, jolla on kauaskantoiset positiiviset vaikutukset. Se on meille myös sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tutuiksi tulleet kaverit ja mukava nähdä myös ohjaajaan hyväntuulinen, aurinkoinen olemus, joka innostaa meitä hyviin suorituksiin.

Tarja

Olen vuosikausia opiskellut Kaukametsän opistossa kieliä, kuvataiteita, käsitöitä ja keramiikkaa, nyt kolmena viimeisenä vuotena Asahia sekä piirustusta ja maalausta. Nämä ovat luoneet elämään järjestystä, ovat tuoneet uusia ystäviä ja olen oppinut uusia asioita. --- Kaukametsän opisto on tärkeä niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin vuoksi kaupunkilaisille. Se auttaa ihmisiä pysymään yhteiskunnan jäseninä ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä sekä mielenterveysongelmia.

Tyytyväinen kaupunkilainen

Jumppien ansiosta oma fyysinen kunto on parantunut ja esimerkiksi särkylääkkeiden käyttö hartia- ja niskavaivoihin on vähentynyt. Parantuneen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi jumpat antavat hyvän mielen, sillä samalla tapaa muita jumppakavereita ja voi vaihtaa kuulumisia. Jumpat ovat tärkeä syy lähteä liikkeelle ja huolehtia itsestä sen sijaan, että jäisi sohvan pohjalle ja kotiin.

Inkeri

Jäin eläkkeelle vuosi sitten… toimistotyötä vuosikymmenet tehneenä niska, hartiat ja kädet puutuneina.  Asahi liikuntamuotona on ollut ”pelastus” näihin vaivoihin. Rauhallinen olotila, tasapainon hallinta ja yleiskunto ovat parantaneet huomattavasti elämän laatua.

Eliisa

Työni oli erittäin hektistä. Liikuntaharrasteet jäivät ja kuntoni romahti todella pahasti. Selkäni oli jo kuvattu ja ennuste ei luvannut hyvää. Onneksi ystäväni houkutteli minut 2009 opiston joogaan. Toissavuona aloitin kuntojumpan ja viime syksynä lisäsin vielä venyttelyryhmän. Tämä yhdistelmä on osoittautunut todella mahtavaksi avuksi ja liikkuvuuteni on aivan eri tasolla. --- Yksin en ole tähän pystynyt, vaan ryhmässä tekeminen ja ennen kaikkea ammattitaitoinen ja kannustava ohjaaja pitää mukana ja innostaa haastamaan itsensä ja saavuttamaan tulosta. On mukava tulla ryhmään, jossa on hauska meininki. Poissa ei halua olla, koska tulosta huomaa tulevan ja saa tavata tuttuja ryhmäläisiä. --- Ennaltaehkäisevä työ on tehokkainta säästämistä.

Seija

Se on tiistai-ilta, keskivartalojumppa alkaa klo 16.45. Työt painaa päälle, kalenteriin on kertynyt palavereita ja tapaamisia lähes joka illalle. Asiat tärkeysjärjestykseen. Jos ei ole aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnista, ei jaksa pitää huolta toisistakaan. Jaksaminen ja omasta kunnosta huolehtiminen näkyy myös ulkoisessa olemuksessa. Ainakin minä olen virkeämpi, iloisempi, energisempi ja hyväntuulisempi. --- Kiitos ohjaajalle, että jaksat tsempata, olla esimerkkinä ja kannustaa. --- Kiitos myös jumppakavereille. On ollut mukava tutustua ja vaihtaa kuulumisia. Tänä keväänä vaihdoimme puhelinnumeroita, ja aiomme käydä yhdessä lenkkeilemässä. Ystävystyä voi myös jumppatunneilla.

Kynnys oli korkealla, kun syksyllä uskaltauduin jumpparyhmään muutaman vuoden tauon jälkeen. --- Onneksi rohkaisin mieleni. Kunto on kohentunut ja mieli piristynyt. Jumpan jälkeen askelkin tuntuu kevyemmältä. Liikunnalla on taivaallinen voima. Vaivaan kuin vaivaan suositellaan nykyisin liikuntaa. Kiva, että Kaukametsällä on tarjolla ryhmiä myös senioreille. Ryhmät kyllä saisivat kestää keväällä pidempään. Puolen vuoden tauko on liian pitkä. Siinä ajassa kunto ehtii romahtaa. Ryhmään tulee lähdettyä ja ohjaaja saa piiskattua tehoa vähän lisää. Kotona taas liikkeelle lähtö jää usein aikomukseksi.

 

Nämä opiskelijoiden jakamat tarinat vahvistivat entisestään jo olemassa ollutta tunnettani siitä, että saan tehdä työtä, jolla on merkitystä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Kiitos kaikille opiskelijoille ja työnantajalleni siitä, että olette tämän mahdollistaneet! Näillä energioilla siis kohti uutta lukuvuotta!

Henna Salomäki

Kaukametsän opiston liikunnan tunti- ja vastuuopettaja

Sukkulat suihkivat jälleen Kaukametsän kutomossa

Kajaanin sateinen kesäkuu 2016 päätyi aivan valtakunnallisiin säätilastoihin saakka. Kajaanissa mitattiin 30.6.2016 suurin vuorokausisademäärä, eli 63,4mm vuorokaudessa. Tätä suurta sademäärää pääsivät testaamaan kajaanilaisten viemärit, vedenpoistokanavat ja sadevesiputkistot äärirajoillensa saakka.

 

Kaikki eivät uutta ennätystä kestokyvyssä saavuttaneet. Kaukametsän opiston tiloja sijaitsee Vienankadulla kiinteistössä, jossa sadevesiputkisto on jo iäkäs. Vanhat putket eivät kestäneet huikeaa hetkellistä veden määrää. Niinpä kellaritilassa tapahtui vesivahinko tuona kyseisenä päivänä. Tiloissa sijaitsevat Kaukametsän opiston puutyösali, verhoilun ja entisöinnin opetustilat sekä kutomo.

 

Huonokuntoinen lattia ja vesivahingon seurauksia

Tilaa kuivatettiin heinäkuu, ja sen jälkeen sille laadittiin korjaussuunnitelma. Tilojen koosta ja korjaustarpeesta määriteltiin, millainen remontti tilassa täytyi toteuttaa. Kutomon tiloissa remontin tarve oli suuri ja opetus ei päässyt käynnistymään koko syksynä – ja kaikki tavarat oli siirrettävä pois tiloista. Opiskelijat ottivat tiedon vastaan pettyneinä ja järkyttyneinä. Odotukset tulevan talven suhteen menivät opiskelujen suhteen uusiksi.

 

Kutomoa kuivatetaan

Yhdet kangaspuut painavat keskimäärin 33 kiloa – vaihtelu on tosin suurta riippuen kangaspuiden iästä, valmistajasta, puutyypistä ja erikoisominaisuuksista. Tilassa on yli 40 kappaletta kangaspuita, joita ei voitu siirtää kokonaisina mihinkään remontin ajaksi. Puut oli purettava, siirrettävä lavoille ja varastoitava. Työmäärä oli valtava.

 

Kudontatuolit pakattuina - pakkaustyylissä kunnianosoitus Ai Weiweille?

Vaihtolavat täyttyivät puretuista kangaspuista

Syksyn aikana taitavat remonttimiehet poistivat tuhoutuneet, vanhat materiaalit ja loihtivat tilaan uutuuttaan hohtavat pinnat lattiasta kattoon. Tammikuun alussa alkoi paluumuutto, joka piti sisällään kangaspuiden kokoamisen. Syksyllä numeroidut, paketoidut ja varastoidut osat etsivät oikeaa kaveria itselleen muodostaakseen jälleen toimivat kangaspuut. Pakkausmuovien, muuttolaatikoiden ja vaihtolavojen alta alkoivat kuoriutua uudet unelmat kudottavista kankaista.

 

Uusi kutomo tyhjillään ja rakentumassa uuteen muotoonsa

Kutomo aloitti jälleen toimintansa 31.1.2017. Toiminnassa tapahtunut tauko muutti montaa asiaa, mutta tärkein asia jäi: opiskelijoiden halu kutoa kauniita, persoonallisia kankaita Kaukametsän opistossa!

Kurkkaus kajaanilaiseen kulttuurivuoteen 2017

Istahdimme katsastamaan ja suunnittelemaan tänään kajaanilaisten julkisen ja vapaan kentän kulttuuritoimijoiden kanssa vuoden 2017 kulttuuritapahtumien näkymiä. Perustimme tämän nk. laajennetun kulttuuritoimijoiden johtoryhmän viime vuoden puolella. Ajatuksena on ollut, että kehitämme näin sisäistä tapahtumaviestintää ja toistemme sisältöjen tunnistamista. Yhteistyön tiivistämisen ja tunnistamisen edistämisen avulla on mahdollista synnyttää uusia avauksia kulttuuritarjonnan sisältöihin.

Runsaalta näyttää kulttuuritapahtumien vuosi 2017. Perinteisten tanssitapahtumien, Runoviikon (5.-9.7.17) sekä teatteriesitysten lisäksi saamme tulevana vuonna uutta kesäteatteria Kaukametsän amfinäyttämölle, syventymistä miehen kosketukseen, musikaaleihin ja juhlavuoden konsertteihin. Välikatu vallataan jälleen toukokuussa ja Oulunjärven risteilyillä kajahtaa Rock. Elokuussa rauniolinnan ja joen äärellä järjestetään kolmannen kerran Linnanvirta -tapahtuma. Taidemuseossa kasvatetaan kevään aikana kivipuutarhaa ja herätetään ryijy henkiin Mayumi Niiranen-Hisatomin näyttelyssä ja kesällä saadaan ihailla Juho Karjalaisen teoksia. Kainuulaiset kirjastot tutustuttavat Kainuun kirjailijoiden kanssa kirjaston asiakkaita suomalaisen sadun maailmaan itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi. Kainuun Museossa on vuoden aikana neljä näyttelyä. Suomi 100 juhlavuoteen liittyen toukokuussa saadaan katsaus lapsuusajan muuttumiseen itsenäisyyden vuosikymmeninä ja Kajaanin seminaarin historiaa kuvataan syksyn näyttelyssä. Tässä pintaa raapaistuna muutamia tapahtumia.