Taiteilijoiden näkövinkkelistä: MOZARTIN C-MOLLIMESSU, Kaukametsässä 17.4.2016 klo 18.00

Satu Simola:

Mozartin kaksi suurinta kuoroteosta jäivät molemmat säveltäjältä itseltään kesken, usein esitetty Requiem KV 626 ja sitä harvemmin esitetty kaksoiskuoron vaativa Messu c-mollissa KV 427 (417a). 
 

Tutustuessani teokseen kapellimestarin näkökulmasta minua ei lakkaa ihmetyttämästä, millaisiin ihmismielen saavutuksiin 26-vuotias säveltäjä teoksessaan yltää. Tästä esimerkkinä mainittakoon vaikkapa musiikin sointumaailma eli harmonia. Vuonna 1782/3 teoksen kirjoittamisen aikaan oli olemassa tarkat säännöt, joiden mukaan harmonian tuli kulkea. Tiukkojen sääntöjen raameissa Mozart luo läpi teoksen vuosikymmeniä aikaansa edellä olevia harmonisia jännitteitä ja purkauksia luopumatta siitä ihmeellisen puhtaasta estetiikasta, joka leimaa hänen koko tuotantoaan. Teosta ovat viimeistelleet käsikirjoitusten pohjalta useat eri tahot. Vieraista kynistä huolimatta jotain ihmeellisestä Mozartista on kuultavissa kautta linjan. Korviimme kantautuu kiistatta aito taiteen suurteos. 

Lukiessani teosta en voi olla myös miettimättä, mihin ihminen pystyy vapaan tahtotilan, kovan työn, harjoittelun ja vaivannäön myötä. Teos syntyi nuoren miehen halusta kirjoittaa upea messu isänsä suuresti vastustaman ja salaa kihlatun puolison parhain päin esittelemiseksi Salzburgissa. Käytännössä Mozart kirjoitti messun ilman rahoitusta. Vaikka teos jäi kesken, hän saavutti jotain poikkeuksellista. 
 

Tämä herättää ajatuksia ja kysymyksiä. Musiikillisesti mietin, voisiko nykymusiikkimme kuulostaa erilaiselta, jos yksi musiikin suurimmista neroista olisi elänyt 35 vuoden sijaan 80-vuotiaaksi, ja sen ajan säveltäjät olisivat saaneet vuosikymmeniä aikaansa edellä olevia sävellyksiä kuultavakseen. Ihmettelen myös nöyränä, kuinka sattumalla ja elämän rajallisuudella voi olla niin suuri vaikutus elämäämme. 
 

Yhteiskunnallisesti ja ihmisen kannalta teos herättää ajattelemaan, kuinka tärkeää on, että vietämme aikaa ihmisyyden suurimpien saavutusten äärellä. Meistä on niin paljoon, jos vain ryhdymme toimeen ja kaivamme väsymättä ja rohkeasti esiin itsestämme sitä, mitä meillä on annettavana. On vaarallista ja lyhytnäköistä hukata näköpiiristämme sitä maksimia, jota ihminen voi olla ja johon todella voimme pystyä - myös ilman apuvälineitä - jos vain todella paneudumme tekemään. Suurten saavutusten ääreltä löydämme näköalan potentiaalimme ääriviivoihin. 
 

Satu Simola, kapellimestari
 

 

Juha Mikkonen:

Kuoronjohtajan C-molliprojekti
 

Kun tehokaksikko Minna Tuhkala ja Satu Simola syksyllä alkoi ehdotella taas kerran yhteistä kuoro-orkesteri- projektia, olin Kaukametsän Kamarikuoron johtajana heti innoissani mukana. Aiemmat projektit ovat olleet erittäin antoisia. Tehokaksikon teosehdotukset olivat kuitenkin monessa mielessä hiukan suureellisia... Brahmsin tai Verdin Requiemit ovat todella hienoja teoksia, mutta ei sitä mopolla mahottommiin!
 

Ehdotin Mozartin C-mollimessua, ja siihen lopulta päädyttiin. Olen laulanut sen kuorolaisena opiskeluaikana n. 20 vuotta sitten. Muuta en teoksesta muistanut, kuin että se on hieno teos!
 

Jonkin aikaa kesti sopia, minkä kustantajan versiota käytetään. Lopulta vuodenvaihteessa päästiin tilaamaan nuotit. Eikä yhtään liian aikaisin, sillä harrastelijakuorolla ottaa aikaa omaksua tällainen uusi ja laaja teos esityskuntoon.
 

Oma valmistautuminen kuoronjohtajana alkoi heti nuotin saatuani. Kuuntelin muutaman tallenteen teoksesta ja soittelin partituuria tutustuen kuorosatsiin. HUH! En muistanutkaan, että teoksessa on pari hankalaa kaksoiskuoropätkääkin. Noin kolmen kuukauden harjoitusaika -pois lukien mm. hiihtoloma- ei tulisi olemaan yhtään liian pitkä. Laadin harjoitusaikataulun miettien, mitä osaa milloinkin treenataan, tarvitaanko ylimääräisiä harjoituksia, minkä verran käytetään stemmaharjoituksiin aikaa. Myös jokaiseen viikottaiseen harjoituskertaan valmistautuminen vaatii  kuoronjohtajalta ennakkotyötä. Periaatteessa pitää tuntea jokainen stemma, tai ainakin sen erityispiirteet, jotta voi tukea kuorolaisia erityisesti hankalien paikkojen oppimisessa.
 

Muutaman kuorolaisen ilmeestä ja kommenteista näkyi välillä epätoivon piirteitä. Kahdeksanääniset kaksoiskuoropätkät kun tuppasivat tyssämään aina jossain vaiheessa, kun suuri osa kuorolaisista oli tippunut aivan kuin se kuuluisa eno veneestä. Kuoronjohtajan tehtävä on silloinkin valaa uskoa siihen, että suunnitellussa aikataulussa opitaan kaikki kuoro-osat riittävän hyvin. Oikeastaan koin itsekin välillä pieniä epäuskon hetkiä, mutta silloin täytyi vain  palata perusasioihin ja kerrata aina vaan uudelleen hankalia paikkoja. Ja täytyy luottaa vaistoon ja maalaisjärkeen sekä nopeasti päättää, mikä on oppimisessa tärkeintä, ja minkä seikan voi jättää hiukan vähemmälle.
 

Yhteisharjoitusviikonloppuun mennessä oli kaikki osat kuitenkin opittu jokseenkin tyydyttävästi. Ja oma roolini muuttui lähinnä kuorolaulajaksi ja tarkkailijaksi, kun Satu kapellimestarina harjoitutti ja hioi kuoron fraseerausta ja tulkintaa kokonaisuuteen sopivaksi. Harjoitusten päätteeksi totesin kuorolle, että "minulla on teille omissa harjoituksissa vielä muutama sana sanottavana". Itse laulaessa ja välillä salin puolella kuunnellessa kun huomaa monia asioita, joihin on tarvetta vielä kiinnittää huomiota, ennen kuin kuoro on viimeisen päälle esityskunnossa. 
 

Rooliini tässä, kuten monessa muussakin projektissa, on kuulunut myös monia tavallaan "ulkomusiikillisia" tehtäviä. Ehdotin miessolisteja ja olin heihin yhteydessä useaankin kertaan. Toimin jonkinlaisena lehdistövastaavana, kun satuin kysymään "väärään" aikaan, että onkos lehtiin tulossa juttua tästä projektista. Sovin sitten haastattelut ja valokuvauksen. Tällaisten suurten kirkkomusiikkiteosten kohdalla pidän kanttorina itsestään selvänä, että seurakunta osallistuu jossain muodossa projektin tukemiseen. Tällä kertaa päätimme kanttoritiimissä, että seurakunnan musiikkityö tukee projektia suoraan rahallisesti, mutta myös välillisesti: Totuttuun tapaan vuokrasin Kuopiosta urkupositiivin, kuljetin sen itse "asiantuntevassa" kyydissäni pakettiautolla Kajaaniin ja hoidin soittimen virityksen kuntoon.  
 

Mozartin C-mollisävelet ovat soineet nyt päässäni suunnilleen joka päivä vuodenvaihteesta lähtien.

Toivottavasti tämän upean teoksen sävelet soivat myös Sinun korvissasi reilun viikon kuluttua!
 

Juha Mikkonen

Kaukametsän Kamarikuoron johtaja

Kajaanin seurakunnan johtava kanttori