Kaukametsän opisto villiintyy kevään viime viikkoina

Aurinko on jo käynyt amfiteatterissa.

Kaukametsä – kulttuurimme kehto Kajaanissa – on äitynyt sangen villiin menoon juuri ennen kevätkauden päättymistä. Itäinen aamuaurinko on jo rojahduttanut kansalaisopiston rakennuksen räystäässä roikkuneen jääpuikon pirstaleiksi, joki virtaa pian kokonaan sulana ja amfiteatterin portaat paljastuvat päivä päivältä hangen alta. Luonnon heräämisen voima pursuu kansalaisopiston ikkunoista pilvisenäkin päivänä.

Jokakeväinen perinteikäs luontokuvailta kutsuu jälleen salin täyden väkeä ihastelemaan ja ihmettelemään taidokkaita luontovalokuvia ja kuulemaan tarinoita kuvien takaa. Matkalla Kaukametsään voi jo herkistää korviaan kuulemaan monia kevään tuttuja ääniä.





Kansalaisopiston kolmannen kerroksen käytävällä omituisten otusten kerho jonottaa piirustus- ja maalausluokkaan. Paksun pukin turpa on rullalla, kurjella kaula ojossa ja sarvipäinen pässi toljottaa jonossa lasittunein silmin osittain vielä villattomana. Voiko keskeneräisellä tekstiiliveistoksella olla sielu, osaako se ajatella? Mitä veistosten tekijät ovatkaan ilolla ja rakkaudella kätkeneet otustensa uumeniin?

Omituisten otusten kerho?
- Keskeneräisiä tekstiiliveistoksia.

Loppukevään opinto-ohjelmaa selaillessani hätkähdän, miten luontevasti opistomme väki  edelleenkin elää  luonnon kiertokulun mukaan mutta kuitenkin modernisti oman aikamme kansalaisina. Parin kuukauden aikana opistolla ehditään vielä valmistaa luonnonkosmetiikkaa, tehdä rohtoja ja ravintoa villiyrteistä ja seurata maisemien ja kasvien heräämistä digikameran objektiivin läpi. Yhtenä viikonloppuna koirakaverimme valtaavat opiston: pikinokista hännänheiluttajista otetaan jos jonkinmoista potrettia sisällä ja ulkona, asetellaan viiksikarvat ojennukseen ja harjataan säkä korkeaksi otoksia varten.

Mutta emme elä vain kevään ja kesän villissä hurmassa. Osa meistä viisaasti varautuu keräämään  satoa talteen ja varustaa keittiönsä hunajapurnukoita täyteen mehiläishoidon kurssin oppien innoittamana. -  Pottuja emme sentään opeta kasvattamaan emmekä rikkakasveja kitkemään mutta toki mahdollista sekin olisi, jos sitä kuntalaisten hyvinvoinnin nimissä toivottaisiin. Kaikkien ikä- ja väestöryhmien palveleminen tuottaa monenlaista opetustarjontaa.

Osalle kajaanilaisista Kaukametsä on korkeakulttuurin areena konsertteineen, seminaareineen, balettiesityksineen ja runoviikkoineen. Tuhansille kajaanilaisille Kaukametsä on paljon arkisempi hengenviljelyn ja kädentaitojen kotipesä. – Juuri näin pitääkin olla. Täällä me kaikki kohtaamme sulassa sovussa. 

Sylvi Rusasen helmikirjontaa

Mikään ei estä konsertissa kävijää tulemasta opistolle survomaan käsiään kyynärpäitä myöten saveen tai kielikurssilaista ja kukkaron tekijää piipahtamassa salin puolelle pianokonserttiin. Kulttuuri on tapoja, perinteitä, eri ikäpolvien ihmisten kohtaamista, taidetta, ruokaa, vaatetusta, kieliä, uskomuksia, asenteita ja paljon muuta.  Kaukametsä kuuluu kaikille.