Tässä blogissa

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Tulokas Kajaanissa




Taivas näkyy. Tähdet näkyy. Maailma näkyy. Hiekka painuu pehmeästi jalan alla jokivarren lenkillä. Laulujoutsenten parvi pitää elämää jo toista viikkoa Kynskin kupeessa. Toisaalla oleville kerrottakoon, että Kynski on kävelysilta, joka yhdistää keskikaupungin ja Teppanan puolen jokea entistä juohevammin toisiinsa.

Metsästelen sanoja tulokkaantuntemuksilleni ”töissä Kajaanissa”. Merkittävä osa muutaman kuukauden kokemustani ovat vankat, korkeat kuuset siellä täällä, kaikkialla, juuret lujasti maassa, latvat kohti taivaita, kylläpä niitä onkin joka puolella, huomaan toistelevani.


Kuva: Helka-Maria Kinnunen 2016

On ollut hyvä tulla tänne, aloittaa kiireiset, monipuoliset, innostavat työt teatterin ruorissa, asettua asumaan. Ihmiset, elämisen rytmi vaikuttavat jokaisen työpäivän kulkuun. Tähän mennessä ihmiset ovat olleet tavattavissa, ovat tartuttaneet rauhallisuutta ja kuuntelua, maadoittaneet. Asioita on silloin mukava hoitaa, työ ei tunnu työläältä. Ja työpäivän päätteeksi teatterin ovesta ulos astuttua leppoisuus on siinä odottamassa joenvälkkeineen, pajupuineen, kuusineen. Rentoutuminen alkaa heti.

Teatteri viettää 110-vuotisjuhlavuottaan ideoimalla uutta ja varaslähdöllä itsenäisen Suomen merkkivuoteen. Tuntematon sotilas on ohjelmistossa juuri nyt, mutta jo syksyksi tehdään uutta. Teatterin tulokkaita ovat minun lisäkseni vastikään ohjaajana aloittanut Jussi Sorjanen, joka komeetan lailla singahti Lahden maineikkaan Teatteri Vanhan Jukon ruorista ottamaan tuntumaa Kainuuseen sekä peräti neljä uutta näyttelijää: Talvikki Eerola, Heidi Syrjäkari, Vera Veiskola ja Markus Virtanen. Teatterin kotisivuilla voit tutustua heihin kuvien kera. Tämä joukko vahvistaa teatterin jo ennestään vahvaa tekijäporukkaa.





Kuva: Ia Samoil 15.4.16

Meitä teatterilaisia yhdistää intohimo työmme mahdollisuuksiin olla ihmisille elämysten paikka, lämpimän läsnäolon ja rohkeiden visioiden jakaja, elämän syvän mielekkyyden tartuttaja. Haluamme tehdä taidetta, joka virtaa kuin joki ja on juurtunutta kuten kuuset, taidetta joka tekee myös toisin, rauhoittaa pulssia niin kuin ääniteatteriesitys Pikku Prinssi antamalla isoillekin ihmisille paluun avaruuden painottomaan tilaan ja satuun, taidetta joka peilaa jotain tuttua yllättävässä valossa, kuten Siunattu hulluus Sorjasen mukaan (17.9.16 alkaen), tapahtumia jotka kutsuvat ihmiset yhteen vapauttavan naurun ja hitaiden ajatusten äärelle. Kajaani on hyvä ympäristö luovalle työlle. Hitauden helmassa innostus itää.

Helka-Maria Kinnunen



Kirjoittaja on aloittanut Kajaanin Kaupunginteatterin johtajana 1.1.2016.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti