Viikon varrelta

Mikä on juoksuttanut niin, että blogin kirjoittaminen on unohtunut? – Jos olet sitä mieltä, että laiska töitään luettelee, kannattaa jättää lukematta.

Maanantai: Aamun ensimmäinen kalenterimerkintä klo 8 perutaan yhteisymmärryksessä. Opettaja uppoaa sähköpostimereensä. Vilkaisen kalenterini, selvitän posteja, keskustelen ompelukoneen huollosta, luen koulutustarjouksen, vastaan asiakaspalautteeseen ja puheluihin, hyväksyn laskuja, työsuhteita ja lomia. - Rutiinia, pientä ja paljon, nopeasti. 

Edellisviikon muistilappunen kehottaa kirjaamaan töitä päättyville hankkeille: Montako tuntia kokouksiin, tasa-arvosuunnitelmaan, kestävään kehitykseen ja turvallisuuteen, tiedottamiseen, hyvien käytänteiden levittämiseen, osaamisen jakamiseen ja sidosryhmiin.      

Klo 10 ryhdymme sopimaan uuden hankkeen sisältöjä: digitaitoja, koulutusta ja sähköisiä työkaluja. Edellisviikolla aloittamani kumppanuussopimus on kesken. On tarkistettava nimenkirjoitusoikeudet. Klo 11.50: 10 minuuttia aikaa ruokailla! Vartin päästä työryhmän palaverissa sovimme opiston esteettömyyden testaamisesta. Kuka sopisi testaajat?   

Tuntiopettaja jää jakamaan tuntojaan nimettömästä palautteesta. Opiskelija on vuodattanut pahaa oloaan lehden palstalla. Lähtiessään opettaja halaa. Kenties onnistuin hetken kulkemaan rinnalla pitkää ja valjua marraskuuta. Joulutauko on kaukana.

Seuraava palaveri alkaa lennosta. Jos Kainuun kuntien kotouttamisohjelmaa ei aleta heti päivittää, kaupungille ei heru kotouttamisrahaa. Valtion ohjelma antaa suuntaviivoja. Opin suunnittelijaopettajilta, jotka ovat hyvin perillä asioista. Klo 15 jälkeen toisen opettajan on päästävä hetkeksi keskittymään ennen tuntiensa alkamista.  

Haukkaan pari minuuttia raitista ilmaa. Käväisen Kaukaveden kahviossa ja tapaan töihin tulevia opettajia. Toimistosihteeri tekee kotiinlähtöä. – Olenkohan ehtinyt sanoa hänelle mitään hyvän huomenen jälkeen?  Iltaluennon asiakirjat ovat toimistossa valmiina hyvässä järjestyksessä. On helppo luottaa.  

Työhuoneessa saan hankkeiden kirjaukset valmiiksi. Tallennan lomakkeet, tulostan, allekirjoitan, skannaan ja lähetän edelleen täpärästi ennen puoli kuutta. Luennoitsija on jo tullut virittelemään materiaalejaan iltavalvojan opastuksella. Rupatellaan niitä näitä: On aina kihelmöivää odottaa yleisöä.

Illan luennolla rautaisannos
tietoa Herman Renforssista

Toivottelen luennon alkamaan ja kierrätän osallistujalistan. Jään hetkeksi kuuntelemaan, vaikka työpöydällä moni asia odottaisi tarttumista. Luennoitsijan kuvamateriaali ei avaudu enkä onnistu auttamaan. On kipaistava paikalle iltavalvoja. Kun hänkään ei onnistu, häiritsemme lasten tuntia saadaksemme sopivan koneen. Luento jatkuu valvojan viriteltyä uuden laitteen mutta ongelma toistuu. Valvoja ei ehdi pitää taukoaan koko iltana. Luennoitsija on kärsivällinen.  

Muutamia kuulijoita poistuu kahdeksalta. Ilma on sakea. Enemmän pyörryttää luennoitsijan tietämys. Sovittu aika on ylitetty tunnilla mutta en henno sammuttaa kuulijoiden tiedonjanoa. Yhdeksän tienoilla totean tilaisuuden päättyneeksi. Yleisöä jää vielä aulaan kiittelemään. Täydennän luennon päiväkirjan ja sammuttelen valoja. Opettajat ovat lähteneet ja valvoja siirtynyt musiikkiopistolle. Ajan läpi hiljentyneen kaupungin ja kotipihalla hengitän hetken tähtiä iltayössä. Kahden päivän työtunnit ovat kertyneet yhtenä päivänä.  

Tiistai: Uppoudun rutiineihin. Saan monta pientä asiaa toimitettua. Pysyn lujana enkä anna huojennuksia kurssimaksuihin; tuloja on liian vähän. En ehdi tehdä avoimen yliopiston hakuja seuraavaa lukuvuotta varten, joten kirjoitan muistilapun. Neljältä siirryn omiin harrastuksiini.  

Tero Paukkeri ja Tarja Kiira
Vanhusneuvoston kokouksessa

Keskiviikko: Säikähdän sähköpostitulvassa. Jos lakimuutos hyväksytään, opiston talous heikkenee entisestään. En ehdi keskittyä mutta asiaan on palattava: uusi muistilappu pöydälle. Iltapäivällä vanhusneuvoston uuden toimikauden alkaessa lupaan Kaukametsässä järjestettävään Vanhusten joulujuhlaan säestäjän. Kaupungintalolta piipahdan vielä opistolle ennen elokuvailtaa. Tuntemattomat sotilaat mielessäni ihmettelen taas iltayöstä itäistä tähtitaivasta.

Torstai: Heti aamukahdeksalta kuulen käytävältä sanan ”räjähtänyt”. Kiiruhdan vahtimestareiden ja opettajan perässä atk-luokkaan. Sähkövika on rikkonut laitteita. Päivä vilahtaa asiasta toiseen, keskeytyen ja uudelleen aloittaen. Ehdin kuitenkin istahtaa tuoreen tuntiopettajan tueksi miettimään kevään kurssitarjontaa kylille. Illalla kotona ihmettelen, mihin päivä kului. Kissavieraat saavat onneksi huolet unohtumaan.

Johtaja Jorma Kauppinen evästi
opetussuunnitelmatyöhön.

Lämmittelyä ja esityksen
viime hetken hiontaa

Perjantai: Ilmassa on ”suuren urheilujuhlan tuntua”. Opistolle on juuri saatu Kestävän kehityksen sertifikaatti ja Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmatyön seminaariin odotetaan johtajaa Opetushallituksesta. Lasten kuvataiteen töitä on esillä ja balettitytöt hiovat esitystään. 

Työpöytä: tehtyjä ja tekemättömiä töitä

Illalla kuuden maissa valokuvaan työpöytäni rehtoreiden kuvahaasteeseen. Avoimen yliopiston haku on tehty ja sähköpostiin raivattu tilaa. Suunnittelijaopettajan kanssa väsymys purkautuu nauruna: Toivotan iltavalvojalle hyvää yötä viikonlopun sijaan. Kassissa pullottaa kotiläksynä valtion kotouttamisohjelma. Lauantaina on opettajia töissä tarkastamassa passeja ja valvomassa valtakunnallista kielikoetta. Huokaisen heille jaksamista.    

Oven painuessa kiinni mieleni on kevyt. Vaikka viikon varrella on taas kertynyt viitisenkymmentä tuntia, tiedän tehneeni työtä kuntalaisten hyvinvoinnin vuoksi. Miksipä en tekisi – tuottaahan työ hyvinvointia itsellenikin.