Musiikki on ihana harrastus ja kuuluu kaikille

Miksi juuri musiikki? Musiikki on aina ollut olennainen osa ihmisten elämää. Vielä vauvana äidin sylissä kuulemme meille laulettuja kehtolauluja, sitten musiikki on mukana juhlassa ja arjessa, ja useimmiten se myös saattaa ihmiset viimeiselle matkalle.

Lukuisten tutkimusten mukaan lapsena aloitettu musiikkiharrastus auttaa läpi elämän. On havaittu, että musiikin aktiivinen harjoitteleminen vaikuttaa myönteisesti lasten keskittymiskykyyn, luku- ja puhetaitoon ja vieraiden kielten oppimiseen sekä kehittää luovuutta. Musiikkia harrastavat lapset pärjävat paremmin myös matemaattisissa aineissa.

Vuonna 2014 Helsingin Sanomat uutisoi että «musiikin harrastaminen voi luoda lapsille superaivot» ja «musiikin soittamista voisi kutsua aivojumpaksi».  Tosiaan aivot joutuvat kokonaisvaltaiseen käyttöön instrumenttia soitettaessa: vasemmanpuoleinen aivopuolisko keskittyy nuottien lukemiseen, kun taas oikeanpuoleinen vastaa tulkinnasta. Sitä paitsi visuaalinen nuottikuva pitää kyetä hahmottamaan ja analysoimaan salamannopeasti päässä, jotta sen kykenisi toteuttamaan motorisesti soittimen kautta niin, että lopputulos olisi korvin kuultuna kaunis ja puhdas.

Lisäksi musiikki kykenee herättämään tunteita ainutlaatuisella tavalla ja  tarjoaa puitteet itseilmaisulle.  Näin olleen musiikki on kuin kieli ja toimii kommunikointivälineenä. On todettu, että musiikkia harrastavien lasten sosiaaliset taidot ja sopeutumiskyky ovat keskimääräistä kehittyneempiä. Vaikka  kaikista soittoharrastajista ei tule konserttimuusikkoja, ei soittitunteihin käytetty aika kuitenkaan kulu hukkaan.

Kysyimme Kainuun musiikkiopiston oppilailta, miksi he harrastavat musiikkia ja mikä siinä on parasta? «Musiikki on kiva. Tykkään esiintyä lavalla kauniissa mekossa, on myös kiva saada aplodit.» «Kiva osata soittaa ja säestää lempibiisejä, jos olen vähän huonolla päällä, se jotenkin auttaa.» «Meidän perheessä kaikki vähän osaavat soittaa, niin minä halusin kokeilla myös, kiva kun osaan säestää joitakin virsejä». «Tykkään käydä pianotunneilla Kaukametsässä kun siellä saa ajaa hissillä». «Harrastan musiikkia kun viime vuonna ei tarvinnut jännittää pääsykokeissa, ilmoittautumalla olen päässyt opiskelemaan, siksi suostuin kokeilla». «Tykkään että on oma ope ja tosi kiva. Soittotunnilla olen minä vain eikä kukaan muu häiritse». Ja se on totta, että yksilöllinen oikein ohjattu musiikin opetus auttaa lisäksi sopeutumaan vaikeissa sosiaalisissa oloissa varttuneita ja sosiaalisesti syrjäytyneitä lapsia uudestaan yhteisöön ja tulemaan siinä hyväksytyksi.

Kuitenkaan lasten soittoharrastuksiin ei pidä missään nimessä katsoa ensisijaisesti sellaisesta hyötynäkökulmasta, että soittaminen voi kohottaa älykkyyttä ja parantaa koulumenestystä. Tärkeintä on lopulta se, että soittaminen tuottaa lapsille hyvin paljon iloa. Näin taideaineet, ja niistä erityisesti musiikki tukee parhaalla mahdollisella tavalla sitä, että lapsista kasvaisi onnellisempia ja tasapainoisempia aikuisia. Miksi ei aloittaisi harrastaa musiikia?

Kirjoittaja on Kainuun musiikkiopiston opettaja, musiikin maisteri Viktoria Skorodumova

Pikkukarhu Musiikkimetsässä

 

”Taa-aa, taa-aa, isäkarhu tallustaa,taa taa, taa taa, äitinalle tassuttaa.Ti-ti ti-ti, ti-ti ti-ti, kuuluu metsän polulta,ti-ti ti-ti, ti-ti ti-ti, pikkukarhun tassuista.”

                                      

Syvällä metsän siimeksessä on pieni mökki, jossa elelee kolme karhua: Isäkarhu, Äitikarhu ja Pikkukarhu. Pikkukarhu rakastaa seikkailemista kotimetsässään, sillä se ei ole mikä tahansa metsä. Siellä helisee ja soi ja joka päivä oppii uutta, sillä se on Musiikkimetsä! Pikkukarhun päivän kohokohta on karhuperheen yhteinen retki Musiikkimetsän kiemuraisilla poluilla. Retkillään Musiikkimetsässä Pikkukarhu tutustuu jännittäviin soittimiin ja saa paljon uusia ystäviä.

Kainuun musiikkiopiston Kouta-sali täyttyi keväisenä toukokuun aamuna kahteen otteeseen innokkaista pienistä kuulijoista, kun musiikkiopiston opettajat yhdessä nuorimpien oppilaiden kanssa järjestivät 3-6-vuotiaiden päiväkotiryhmille juonellisen lastenkonsertin Pikkukarhu Musiikkimetsässä.

Pikkukarhu Musiikkimetsässä oli noin 30 minuuttia kestävä juonellinen lastenkonsertti, jossa myös yleisö pääsi laulamaan ja leikkimään. Konsertissa tutustuttiin musiikkiharrastukseen monipuolisesti; erilaisten soittimien kuten  viulun, sellon, kanteleen ja harmonikan lisäksi konsertissa esiintyi myös lasten tanssiryhmä.

Konsertin aloittaneen yhteislaulun myötä Pikkukarhu (Lotta-Maria Heiskanen) lähti seikkailemaan musiikkimetsäänsä, jossa kävytkin tanssivat – ensimmäisenä kanteleensoittajat esittivät Käpypolskan.  Seuraavana tuli vastaan Marjukkaiset- kanteleryhmä, joita johti Pikkukarhun ystävä Jänis (Eeva-Maria Nivalainen). Marjukkaisten säestämänä yleisö sai muistutella mieliin, millaiset korvat (pitkät) ja häntä (töpö) sillä Jäniksellä olikaan. Jänis loikki piiloon yllättäen, kun metsästä hiipi Kettu Repolainen. Sen sekä Kissimirrin kuulijoille esitti 8-vuotias viulisti Ronja.

Pikkukarhu jatkoi matkaansa ja konserttiväki sai yhteislaulun kautta kuulla, miksi seuraavaksi vastaan tullut Siiliherra (Mikko-Pekka Salo) oli taannoin  liikkeellä poikkeuksellisen tyylikkäänä, nimittäin Punaisissa Saappahissa. Kosioretkellä tietysti, kuinkas muuten! Nyt Siiliherralla oli muuta puuhaa; hän johti Reino-tossuissaan  Juniorijouset-orkesteria, joka soitti Angry Birds Themen. Linnut olivat kuulemma vihaisia, koska niiden munat oli varastettu. Vai olivatko munat sittenkin pomppineet tiehensä? Niin olisi voinut päätellä sellisti Mairen  soittamasta Munamiehen Pomppufiilis-kappaleesta, jonka kuultiin seuraavaksi...

Pikkukarhu kiirehti eteenpäin ja saapui lammelle, jonka keskellä istui Iita harmonikkansa kanssa ja houkutteli soittimestaan ilmoille Pienet sammakot sekä Kultakalat. Lammesta nousi myös parvi pieniä merenneitoja, viisivuotiaiden tanssiryhmä,  joiden kanssa yleisö pääsi kurkistamaan veden pinnan alle lammenpohjan salaisuuksia tutkimaan.

Lumoutunut Pikkukarhu olisi seikkaillut kauemminkin, mutta väsy alkoi painaa ja oli palattava äitikarhun patojen ääreen. Yleisö poistui tyytyväisen oloisena ja reippaat nuoret muusikot palkittiin rupeaman jälkeen pizzalla musiikkiopiston aulassa.

LOTTA-MARIA HEISKANEN

Kajaanin kirjastoista löytyy 300 000 nidettä ja hyllykilometreittäin hyvää mieltä

Lasten- ja nuorten
kirjojen lainaus on
ollut kasvussa

Alakerrana lehtiarkisto

Sivistystoimialan johtoryhmä järjestää kokouksensa säännöllisesti viikkoa ennen sivistyslautakunnan kokousta. Kokouspaikka on kiertävä toimialan eri toimijoiden kesken. Tällä kertaa kaupunginkirjasto järjesti kokouksen pääkirjastolla. Kokouksen alkuun kirjastotoimenjohtaja Erkki Romppainen esitteli kirjaston tiloja, toimintaa sekä kertoi katsauksen uudistuvan kirjastolain sisältöön. Kierros kirjastossa oli sikäli kiinnostava, että sieltä löytyy rutkasti tiloja perinteisten lainausosastojen lisäksi, jotka eivät yleensä näy asiakkaille.

Kaikki kirjaston kirjat eivät mahdu lainattavien kirjojen hyllyihin vaan alakerran arkistoista löytyy hyllymetreittäin kirjoja, joiden kysyntä on vähäisempää. Jokainen kirja on kuitenkin lainattavissa ja tiedot löytyvät kirjaston tietokannasta. Varastojen yhteydessä ovat tilat rikkoutuneiden kirjojen korjaamiselle ja uusien päällystämiselle.

Kirjavarasto ala-
kerrasta

Kajaanin pääkirjaston pääaulaa ylä-
kerrasta kuvattuna

Kirjaston arkistot tarjoavat historiasta kiinnostuneelle tiedollisen aarreaitan. Caiania-maakuntakokoelma sijaitsee käsikirjaston yhteydessä ja sinne asiakkaat pääsevät halutessaan tutkimaan kainuulaisten kirjailijoiden ja organisaatioiden tuotoksia ja historiaa. Kokoelman viereisessä huoneessa on myös Lönnrot-Lounela -kokoelma, joka siirrettiin pääkirjaston tiloihin entisen opettajankoulutuksen arkistoista koulutuksen päätyttyä Kajaanissa 2013. Lehtiarkistosta löytyy vuosien takaa kaikkien myynnissä olevien aikakausilehtien vuosikerrat useamman vuoden ajalta. Mikrofilmeiltä pääsee kiinni vanhoihin sanomalehtiartikkeleihin ja kirjaston karttakokoelma on mittava.

Kirjastotoimenjohtaja
Erkki Romppainen ja
sivistyslautakunnan
puheenjohtaja
Eija Hakkarainen

Caiania -kokoelmaa

Kirjastolaki uudistuu vuonna 2017. Muutoksia tulee toimintaan ja erityisesti lain uudistamisella halutaan vahvistaa kirjastojen roolia kuntalaisten aktiivisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Kajaanissa kirjasto on tehnyt jo vuosia monipuolista työtä toimintansa kehittämiseksi. Uusimpana avauksena on omatoimikirjaston avautuminen lähiaikoina Otanmäkeen. Lehtikankaan monitoimitaloon rakennetaan kirjasto, josta tulee kuntalaisille viihtyisä olohuone. Kirjastopolkutoiminnalla ja kirjavinkkauksella on edistetty yhteistyössä koulujen ja päiväkotien kanssa lasten lukemisharrastuksen vahvistamista. Työ on ollut tuloksellista, mikä näkyy lasten- ja nuorten kirjojen lainojen kasvuna.

Käykää kirjastoissa! Kirjan lukeminen kannattaa. Digiaikana jos koskaan, lukeminen on ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille entistä tärkeämpää. Lukeminen tarjoaa paitsi tietoa niin ennen kaikkea rentoutumista, keskittymiskykyä ja voimaa. Hyvä kirja vie mukanaan ja irrottaa ajatukset hetkeksi toisaalle arjen kiireistä. Lukuintoista kesää kaikille!