Kiasma
Pyöröovi heitti ryhmän sisään Steven Hollin suunnittelemaan nykytaiteen museo Kiasmaan. Siellä perehdyimme erityisesti Ann Veronica Janssensin näyttelyyn, jonka teemana olivat valo, väri ja virtaus. Pohdimme taiteilijan tekemisen suhdetta ympäröivään maailmaan ja ajassamme oleviin ilmiöihin, kuten ilmastonmuutokseen sekä termejä fosteeni ja agorafobia.
Mikä kaikki on taidetta?
Mikä on nykytaidetta?
Olenko minä nykytaiteilija?
Teosten esittäminen pelkkien kuvien avulla kokonaan on mahdoton tehtävä; ne on koettava itse. Teosten tutkimista kuvaavat kuvat kertovatkin sitten paljon enemmän siitä intensiteetistä, ilosta ja ihmetyksestä, jota opiskelijat kokivat näyttelyssä.
 |
 |
Taidehalli
Kiasmasta kävelimme Nervanderinkadulla sijaitsevaan Taidehalliin. Esillä olleessa David Hockneyn näyttelyssä ei saanut kuvata, joten tämäkin näyttely oli koettava vain museossa. Näyttelyyn oli koottu David Hockneyn teoksia 50 vuoden ajalta monipuolisesti grafiikan, akvarellien, piirtämisen, maalaamisen ja iPad-tekniikan keinoilla toteutettuina. Näyttely oli hieno osoitus taiteilijan kyvystä omaksua uusia tekniikoita ja mukauttaa tuotantoaan uusiin muotoihin. Keskustelimme näyttelyn sisältöjen lisäksi Taidehallin toiminnasta ja Suomen Taideyhdistyksestä.
David Hockneysta tuli pian vierailumme jälkeen huutokauppahinnoilla mitattuna kallein elävä taiteilija, kun hänen teoksestaan Portrait of an Artist (Pool with Two Figures) maksettiin 90 miljoonaa dollaria.
Amos Rex
Illaksi lähdimme vapaaehtoisiin taidekohteisiin, joista yksi oli Helsingin uunituore Amos Rex -museo. Avajaisnäyttely on japanilaisen teamLab-ryhmän näyttely, joka suuntaa katseet tulevaisuuden digitaalisen taiteen muotoihin.
Mustat aallot johdattivat kohti Graffiti Nature -teosta, johon jokainen kävijä voi halutessaan jättää jäljen. Tässä ryhmän opiskelijan mallisuoritus.
Ensin valitaan eläin tai kasvihahmo, joka väritetään juuri omannäköisekseen.
Työ skannataan ja hetken päästä se suuntaa kohti näyttelysalin sykettä, elämän lakeja mukaillen.
Uuden museon keskussali ja erillinen näyttämötila ovat saaneet avaruudellisen tunnelman, joka on itse koettava kohottavana ja kaartelevana: kuinka kauas pääsetkään virtausten ja virtuaalisen musteen siivin?
Helsingin yliopisto, kuvanveistokokoelma
Perjantaina 27.10.2018 aamulla aloitimme opinnot Helsingin yliopiston päärakennuksessa.
Opintoihin kuuluivat tutustuminen yliopiston kuvanveistokokoelmaan ja taidehistoriallisiin kohteisiin. Helsingin yliopiston veistokuvakokoelma on ainut italialaisen renessanssin ja antiikin kuvanveistotaidetta esittelevä kokoelma Suomessa. Kokoelma kertoo niin taidehistorian ja kuvataiteen opetuksen kuin myös yliopiston ja museokokoelmien historiasta Suomessa. Antiikin rikkaan kulttuuriperinnön merkitys konkretisoituu kipsikopioissa, jotka edustavat monipuolisesti erilaisia aihepiirejä, tyylisuuntia ja koulukuntia.
Tutustuimme myös sodassa tuhoutuneiden teosten, erityisesti juhlasalissa olleiden ja olevien teosten historiaan sekä päärakennuksen eri vaiheisiin.
Oli ilo opiskella yliopistossa ja hymy oli herkässä koulun jouhisella penkillä. Erityiskiitokset lausumme koko ryhmänä oppaallemme Mirjalle, joka osasi kertoa äärimmäisen asiantuntevasti kaikista kierrokselle sovituista kohteista!
Kansalliskirjasto
Helsingin yliopiston päärakennuksesta siirryimme viereiseen rakennukseen, eli Engelin suunnittelemaan Kansalliskirjastoon. Kuulimme kokoelmien karttumisen vaiheita, nykytilannetta ja myös tulevaisuutta digitoinnin näkökulmasta.
Kierros Kansalliskirjaston saleissa oli suorastaan mykistävä.
Arkkitehtuurin ihastelun ohella kirjastosalit kätkevät sisäänsä maalauksia, joiden merkityksiä pohdimme niin tosissaan kuin huumorillakin.
Ateneum
Viimeisenä opintokohteenamme oli Ateneum, jossa oli avautunut Kohtaamisia kaupungissa -näyttely.
Esillä on yli 300 teosta Ateneumin kokoelmista yli 80 taiteilijalta. Mukana on maalauksia, veistoksia, grafiikkaa ja piirustuksia. Näyttelyn kuraattoreita ovat Ruotsin Nationalmuseumin pääjohtaja, dosentti Susanna Pettersson, intendentti Anna-Maria von Bonsdorff ja erikoistutkija Anu Utriainen.
Erityisenä huomiona kajaanilaisten taiteen opiskelijoiden näkökulmasta nousivat Tuomo Sepon lahjoittamat teokset, joita kyseisessä näyttelyssä oli esillä yhteensä kahdeksan kappaletta. Lahjoittajan nimeä ei kuitenkaan ollut merkitty näyttelyyn teosten viereen, mikä oli hieman harmittavaa mielestämme. Kuvassa näkyvät Elga Sesemannin teokset kuuluivat tähän Tuomo Sepon lahjoittamien teosten joukkoon.
Opintomatkamme päättyessä oli yhteenvedon hetki; tunnelmat olivat kiitolliset, iloiset ja innostuneet. Yhteinen matka Helsinkiin oli todellakin kannattanut tehdä. Tätä emme olisi voineet kokea missään muualla! Rohkeimmat ja reippaimmat opiskelijat olivat jo suunnittelemassa seuraavaa opintomatkaa – mistähän meidät seuraavaksi löytääkään opiskelemassa?
