Kaukametsän opiston Kuvataiteen tuntemus -kurssilla on tänä syksynä sukellettu kalevalaiseen maailmaan. Eri vuosisadoilta löytyvien kuvataiteellisten tulkintojen rinnalle saimme tietoutta runonlaulusta, johon Elias Lönnrotin kirjoittama Kalevala perustuu. Asiantuntijavieraaksi saapui FT Pekka Huttu-Hiltunen Kuhmosta, joka on tehnyt oman väitöskirjansa aiheesta.
 |
| FT Pekka Huttu-Hiltunen luennoi runonlaulusta Kaukametsän opiston auditoriossa. (kuva: Sini Sarén) |
Aloitimme pohtimalla miksi runonlauluperinne on säilynyt parhaiten Kainuussa, Vienan Karjalan raja-alueella. Yleensä vastauksen ajatellaan löytyvän siitä, että Kainuu on kaikesta kaukana. Asian voi kääntää täysin toisinpäin: Kainuu on keskellä itämerensuomalaista kielialuetta ja keskeiselle alueelle muiden kielten vaikutteet ovat saapuneet viimeiseksi. Reuna-alueilla muut kulttuuriset vaikutteet ja kirjoitettu kulttuuriperintö ovat vieneet runonlauluperinnettä.
Kalevalaa lukiessamme tarina on tekstimuodossa, mutta alun perin sen lähdemateriaali on ollut laulettua perintöä. Pekka Huttu-Hiltunen korosti, että kaikissa kulttuureissa on ollut oma kertovan laulun lauluperinne. Laulu on ollut olemassa ennen puhuttua kieltä, puhekieli on siitä tullut vähitellen, kehittynyt hienojakoisemmaksi ja sensitiivisemmäksi. Puheessamme on edelleen paljon musiikkia, rytmiä ja intonaatiota. Musiikki on mukana puheessamme, nousevien ja laskevien intonaatioiden mukaisesti.
Itämerensuomalaisessa perinteessä runonlaulusta kehittyi kulttuurisia elementtejä välittävä media. Laulun avulla välittyi tieto ja elämän suurien kysymysten pohdinta:
Mikä on oikein ja mikä on väärin?
Miten tulisi käyttäytyä?
Mikä on luonnon ja ihmisen välinen suhde?
Laulut olivat opettavaisia, ja niillä haluttiin siirtää kulttuurista perintöä ja jakaa sitä laajalti. Laulu on ollut ikiaikainen sosiaalinen media, jonka avulla on pystytty yhdistämään asioita ihmisten välillä. Se on ihmisen yksityinen, mutta myös yhteinen.
Runolaulumitta
Kalevalaa tutkiessa huomaa, että teksti on helposti jaettavissa samankaltaisiin osiin, josta kansanrunouden ja folkloristiikan tutkijat ovat käyttäneet nimitystä kalevalamitta. Runonlauluun erikoistunut tutkija Pekka Huttu-Hiltunen käyttää mieluummin termiä runolaulumitta, sillä runolaulu on paljon vanhempi kuin Kalevala. Runolaululla on yli tuhat vuotinen perinne, kun taas Kalevalalla on ikää vajaa kaksisataa vuotta, ja se on kirjallinen teos.
Elias Lönnrot
Elias kiersi Vienankarjalan alueella ja keräsi sieltä runoja, yhdistäen ja muokaten niitä. Tämän pohjalta hän julkaisi vuonna 1835 Kalevalan, ja sitä ennen useampia runokokoelmia. Kalevala on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja teos perustuu runolauluperinteeseen, mutta Kalevala on kuitenkin Elias Lönnrotin kirjoittamaa kirjallisuutta. Vaihtoehtoja teoksen juoniksi olisi ollut useita, sillä Elias toteutti teoksensa leikkaa-liimaa -tekniikalla sijoitellen eri runoja yhteen tavalla, jolla ne eivät olleet aikaisemmin olleet yhdistettyinä. Hänellä olisi ollut materiaalia kerättynä useampaankin teokseen, joten valinnan varaa materiaalissa löytyi.
 |
| Elias Lönnrot ja hänen tekemänsä työ on huomioitu Kajaanin kaupungin markkinointimateriaaleissa; näillä pastilleilla voi päästä Lönnrotin matkojen makuun… |
Kalevalaista kuvamaailmaa
Esityksessä nostimme esiin yhden ikonisimmista Kalevalaan liitetyistä teoksista eli Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykin. Teoksen maisemat ovat peräisin Kuhmosta, ja tiedustelimme Pekalta missä mahtaa sijaita tämä kauniita neitoja vilisevä ranta. Pekalla oli siihen oma veikkauksensa, ja ehkä ensi kesänä navigaattori kuljettaa meitä kohden tuota kuhmolaista rantaa, joka on valikoitunut teoksen maisemaksi.
 |
| Yksityiskohta Akseli Gallen-Kallelan Aino-triptyykistä |
Taiteilijoiden ja myös karjalaisilla alueilla liikkuneiden valokuvaajien ikuistamat asennot runonlaulajista, jotka laulavat vastatusten käsi kädessä, eivät saaneet Pekalta kannatusta. Tämä asento on ollut todennäköisesti valokuvaajien pyytämä asento, joka on ollut symmetrinen ja silmälle mielenkiintoinen. Laulajat eivät ole tätä asentoa laulaessa oikeasti käyttäneet, vaan tämä asento on välittynyt meille kuvallisen materiaalin kautta. Esimerkiksi Sigfrid August Keinänen on käyttänyt omissa teoksissaan tätä vastakkaisasentoa tehdessään kuvataiteellisia tulkintoja kalevalaisesta maailmasta.
 |
| Yksityiskohta Sigfrid August Keinäsen Kuvia Kalevalasta -teoskokonaisuudesta. |
Kalevalaisia tulkintoja Kaukametsässä
Kaukametsän alueella on useita Kalevalasta voimansa ammentavia teoksia. Kuvataiteen tuntemuksen tunnilla olemme sijoittaneet Kalevalan tarinaan paikoilleen kuvataiteilija Hannu Väisäsen grafiikan teosten sarjaa. Kaukametsän salin lämpiössä on esillä seitsemän grafiikanteosta, jotka on hankittu vuonna 1999 Elias Lönnrot -seuralle. Nuo teokset ovat arvokas kokoelma, sillä Kansallisgallerian kokoelmissa on tästä sarjasta vain kolme teosta.
Teokset on hankittu aikanaan paikallisten yritysten lahjoittamina. Lahjoittajia ovat olleet Kainuun Sanomain Kirjapaino Oy, Merita Pankki Oyj, Leonia Pankki Oyj, Kajaanin Puhelinosuuskunta, Kainuun Sähkö Oyj ja UPM-Kymmene Oyj. Teoksia esitellessä paljastui, että mukana opintoryhmässä on mukana Veikko Jylhänkangas, joka on ollut aikanaan työtehtävissään hankkimassa kyseisiä teoksia. Aikaa hankinnasta on jo kulunut 20 vuotta, ja ihan kaikki yksityiskohdat hankintaan liittyen eivät olleet jääneet mieleen. Se, mikä oli jäänyt kirkkaasti mieleen, oli kulttuurin tukeminen: se oli tuonut oli hyvää mieltä ja pientä ylemmyydentuntoakin rahojen mennessä juhlavaan kohteeseen.
Kun seuraavan kerran tulet Kaukametsän saliin, käy katsomassa nämä teokset, jotka sijaitsevat salin ravintola- ja odotustiloissa. Teoksia on hieman haasteellista kuvata suojalasien läpi, joten teokset ovat parhaimmillaan paikan päällä katsottuina.
Seuraavassa tekstissä on esitelty lyhyesti Kalevalan kohta, johon teos juonellisesti liittyy. Esittelyssä on Kalevalan teksti, josta teoksen nimi on peräisin.
 |
| Hannu Väisänen: Sanat suussani sulavat, Kalevala 1:7 |
Mieleni minun tekevi,
aivoni ajattelevi
lähteä laulamahan,
saa’ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan,
lajivirttä laulamahan.
Sanat suussani sulavat,
puhe’et putoelevat,
kielelleni kerkiävät,
hampahilleni hajoovat.
Tämän teoksen on aikanaan kokoelmaan lahjoittanut Leonia Pankki Oyj. Olisikohan yhteys Lönnrotin kuvan ja aikansa 500 markan setelin kuvan välillä ollut hankintaa innoittava tekijä pankille? Teoksesta löytyy toinen vedos myös Kajaanin kaupungin kirjastosta.
 |
| Hannu Väisänen: Kilahti kivi vetehen, Kalevala 4:323 |
Joukahainen haastaa Väinämöisen tietojen mittelöön ja häviää. Väinämöinen laulaa hänet suohon. Pelastaakseen henkensä Joukahainen lupaa sisarensa Ainon Väinämöiselle vaimoksi. Aino hukuttautuu.
Sitte sinne saatuansa,
asetaiksen istumahan,
kirjavaiselle kivelle,
paistavalle paaterelle:
Kilahti kivi vetehen,
paasi pohjahan pakeni,
neitonen kiven keralla,
Aino paaen palleassa.
Siihenpä kana katosi,
siihen kuoli impi rukka.
 |
| Hannu Väisänen: Ei ole kokko suuren suuri, Kalevala 7:45 |
Väinämöinen ui useampia päiviä aavalla merellä ja kokko tapaa hänet. Kokko ottaa hänet selkäänsä ja kantaa Pohjolan rannalle, josta Pohjolan emäntä saattaa hänet kotiinsa. Väinämöinen ikävöi omille maille ja päästäkseen kotiin Väinämöinen lupaa seppä Ilmarisen takomaan Pohjolaan sammon. Takojalle luvataan palkkioksi Pohjolan neito.
Lenti lintunen Lapista,
kokkolintu koillisesta.
Ei ole kokko suuren suuri
eikä kokko pienen pieni:
yksi siipi vettä viisti,
toinen taivasta lakaisi,
pursto merta pyyhätteli,
nokka luotoja lotaisi.
Lenteleikse, liiteleikse,
katseleikse, käänteleikse.
Näki vanhan Väinämöisen
selällä meren sinisen:
”Mit’ olet meressä, miesi,
uros, aaltojen seassa?”
Seuraavat kaksi teosta liittyvät samaan tarinaan:
Lemminkäinen kosii Louhen tytärtä, joka vaatii häntä ensin urotekoihin pyytämään Hiiden hirven, sitten tulisuisen Hiiden ruunan ja kolmanneksi joutsenen Tuonelan joelta. Kostoa vaaninut paimen tappaa Lemminkäisen ja syöksee hänet Tuonelan jokeen. Äiti saa merkin poikansa kuolemasta ja lähtee etsimään häntä. Hän haravoi poikansa palaset Tuonelan joesta, sovittaa ne yhteen ja virvoittaa voiteilla ja mehiläisen tuomalla hunajalla poikansa henkiin.
 |
| Hannu Väisänen: Pane nyt metsät palttinoihin, Kalevala 14:155 |
Pane nyt metsät palttinoihin,
salot verkahan vetäise,
haavat kaikki haljakkoihin,
lepät lempivaattehisin!
 |
| Hannu Väisänen: Mehiläinen, mies kepeä, Kalevala 15:437 |
Mehiläinen, mies kepeä,
taasen lehti liihytteli
ylitse meren yheksän,
meri-puolen kymmenettä.
Lenti päivä, lenti toisen,
lenti kohta kolmannenki,
ruokosella istumatta,
lehellä levähtämättä,
saarehen selällisehen,
metisehen materehen,
korvalle tulisen kosken,
pyhän virran pyörtehelle.
 |
| Hannu Väisänen: Otsonen, metsän omena, Kalevala 46:63 |
Louhi lähettää tauteja Kalevalan kansan tuhoksi, mutta Väinämöinen parantaa ne. Louhi lähettää karhun karjan kimppuun, mutta Väinämöinen kaataa sen. Vietetään karhunpeijaisjuhlat.
”Otsonen, metsän omena,
mesikämmen källeröinen!
Kun kuulet minun tulevan,
miehen aimo astelevan,
kytke kynnet karvoihisi,
hampahat ikenihisi,
ettei koske konsakana,
liikuta lipeänänä!
 |
| Hannu Väisänen: Laski pojan polvillensa, Kalevala 50:377 |
”Oi Tähti, Jumalan luoma!
Etkö tieä poiuttani,
miss’ on pieni poikueni,
kultainen omenueni?”
Marjatta tulee puolukasta raskaaksi. Poikalapsi syntyy metsässä, mutta katoaa pian, kunnes löytyy suosta. Väinämöinen tuomitsee isättömän lapsen kuolemaan, mutta tämä nousee puhumaan Väinämöisen tuomiota vastaan. Poika ristitään Karjalan kuninkaaksi. Väinämöinen poistuu vaskiveneellä ennustaen, että vielä häntä tarvitaan uuden sammon saattajana, uuden päivän päästäjänä ja uuden soiton soittajana.
