Ajatuksia vuoden teatterimatkasta Kajaanissa

Kajaani. Pari vuotta sitten se oli vain kaupunki muiden joukossa. Nyt täällä Helsingissä tätä kirjoittaessani ja ajatellessani sanaa Kajaani tunnen rakkautta ja lämpöä, ja voin sanoa yhden kotini olevan Kainuun metsissä, vesissä, maantiemaisemissa ja teatterin punaisessa bussissa. Kun puhutaan kodista, ajatellaan usein ehkä vain yhtä paikkaa. Paikkaa, jossa asutaan, nukutaan ja vietetään päivittäin aikaa. Olen saanut vuosien varrella monta kotia, sellaisia henkisiä koteja, jotka kulkevat sydämessäni mukana. Tuntuu hyvältä ajatella, että niitä koteja on tässä maailmassa monia.

Reilu vuosi näyttelijänä Kajaanin kaupunginteatterissa alueteatteripuolella oli unohtumaton matka.

Olen erityisen kiitollinen siitä, että sain olla juuri alueteatteriporukan matkassa. Esitys, jolla kiersimme oli Veden muistista, joka perustuu Emmi Itärannan teokseen Teemestarin kirja. Dystopia maailmasta, jossa ei ole vettä, ihmiset kahlitsevat toisiaan ja valtaa käytetään mielivaltaisesti omien etujen tavoittelussa. Tuo maailma ei ole kovin kaukana nykyismaailmasta. Esitys on siis tässä ajassa äärimmäisen tärkeä ja ajankohtainen, ja juuri sen takia tuntui erityiseltä, että sain kiertää maakunnissa ja kohdata nuoria tämän asian äärellä. Kun vielä samaan aikaan uutiset täyttyivät Donald Trumpin ilmastonmuutosta koskevista surrealistisista möläytyksistä ja irtisanoutumispuheista koskien Pariisin ilmastosopimusta. Tuntui tärkeältä juuri tuossa hetkessä kohdata nuoria ja viedä viestiä eteenpäin, että mikään ei ole sitkeämpää kuin toivo, koskaan ei pidä antaa periksi ja jokaisella meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa me elämme tulevaisuudessa.

Kajaanin kaupunginteatterin alueteatteriporukka tekee korvaamattoman tärkeää työtä viedessään teatteria ihmisille, joilla on pitkä matka tulla katsomaan teatteria kaupunkiin. Tuo porukka pakkaa koko teatterikoneiston punaiseen bussiin, kantaa, ripustaa, teippaa ja rakentaa maailman tyhjiin liikuntasaleihin ja tarjoaa vuosittain erilaisia esityksiä eri kohderyhmille. Kun ihmiset tulevat pelkästään liikuntasalin ovesta sisään, kuuluu ihmetyksen huokauksia: ”Vau. Täällähän on teatteri. Tää näyttää ihan toiselta.” Liikuntasalit muuntuvat paikoiksi, jossa kaikki on mahdollista. Ensimmäisellä kiertueellani syksyllä 2016 olimme saaneet purettua juuri kaikki lavasteet Kempeleen liikuntahallilla ja bussi oli valmis lähtemään seuraavaan paikkaan. Katselin tyhjää liikuntahallia ja ajattelin, kuinka vielä hetki sitten tässä tilassa tapahtui elämä. Esityksen maailma, heittäytyminen tarinan vietäväksi ja kohtaaminen yleisön kanssa. Tyhjä tila huokui elettyä esitystä ja jaettuja tunteita - yhdessä koettua palaa elämästä.

Kerron täällä Helsingissä ylpeänä Kajaanin kaupunginteatterista ja vien alueteatterin voimaa eteenpäin. Pitkään ei Kajaanista pysty olemaan erossa, sillä kohta tuo juna jo Runoviikolle ja Kainuun Musiikkijuhlille. Takaisin yhteen maailman kodeistani.

Talvikki Eerola

näyttelijä ja esitystaiteilija

Hei, mehän säästetään! Kokemuksia Kaukametsän opiston liikuntakursseilta.

Erityisesti tänä keväänä hyvin ajankohtaisena asiana niin toiminnassamme kuin puheissammekin on ollut valtion talouden kiristyminen sekä sen vaikutukset kaupunkitasolle ja jopa Kaukametsän opiston tasolle. Kaikessa kiireessä sorrumme helposti vain leikkaamaan, ehkäpä jopa unohtaen ennaltaehkäisevän työn merkityksen säästämisessä. Jokainen, joka minua vähänkään tuntee, tietää minun olevan henkeen ja vereen liikunnan puolestapuhuja, joten en voinut olla pysähtymättä pohtimaan tilannetta. Tähän vielä lisättynä liikuntakurssieni opiskelijoiden jopa huolestuneetkin kyselyt kurssien jatkuvuudesta yhdistettynä heidän kokemaansa liikunnan merkityksellisyyteen, niin siitähän se ajatus sitten lähti!

Luultavammin jokaisella on käsitys liikunnan positiivisista vaikutuksista fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Aiheesta on löydettävissä myös tutkimustietoa, vaikka muille jakaa.  Jäin miettimään, kuinka konkretisoida näinkin tärkeä aihe. Niinpä varovasti kysäisin eräältä liikuntaryhmältäni, olisiko heillä mielenkiintoa kirjoittaa oma tarinansa siitä, kuinka tähän mennessä tehdyllä toiminnalla on jo tehtyä säästöä yhteiskunnan kustannuksiin. Ilokseni ryhmä innostui asiasta, joten rohkenin kysyä asiaa muiltakin ryhmiltäni. Seuraavilla viikoilla aloinkin saada tositarinoita, jotka nyt kirjoittajien luvalla ja esimieheni innostamana julkaisen tässä kirjoituksessa.

Näitä tositarinoita on paljon, ja osaa tilan supistamiseksi lyhentelinkin. Koen jokaisen tarinan niin arvokkaaksi, etten halunnut jättää yhtäkään pois. Olen onnellinen saaduista tarinoista, sillä myös minulle tulee niistä olo, että teemme tätä ennaltaehkäisevää toimintaa yhdessä. Olen ollut opiskelijoistani todella ylpeä, sillä olen nähnyt vuosien myötä heidän oppimisena, positiivisen asenteensa sekä hyvän meiningin. Silti tarinat avasivat myös omat silmäni ja liikuntakurssien koettu merkitys nousi ymmärryksessäni aivan uudelle tasolle. En voi kuin todeta, että on meillä mahtava mahdollisuus säästää yhteiskunnan varoja yhdessä! Antaahan seuraavien tarinoiden puhua puolestaan:

Olen koko ikäni harrastanut jonkinlaista liikuntaa. Jäädessäni 25 vuotta sitten aivoinfarktin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle, liityin liikuntahallilla käyvien jokaviikkoiseen jumpparyhmään.  - - - Fyysisen kunnon ylläpitäminen pitää harrastajansa ehdottomasti terveempänä ja toimintakelpoisempana säästäen henkilön monilta terveyskeskus- ja sairaalakäynneiltä saaden aikaan huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä. Sen takia yhteiskunnan ei pidä missään nimessä vähentää liikuntahallin ja muiden liikunnallisten mahdollisuuksien ohjelmia, vaan päinvastoin aktivoida sinne lisää käyttäjäryhmiä, jolloin kansa pysyisi terveempänä. --- Joka tapauksessa en aio vielä kahdeksankymppisenä alistua pirttiukoksi, vaan aion olla vielä vuosia kuntoiluharrastuksessani lenkkipolulla, hiihtoladulla ja liikuntahallin kuntojumpassa mukana.

Taisto

Olen 75-vuotias nainen ja käynyt terveysliikunnassa liikuntahallilla noin vuodesta 1975 alkaen. Olen ollut erittäin tyytyväinen jumppaan ja saanut sieltä paljon apua tasapainon ja lihaskunnon myötä. Siellä on ollut myös ilo käydä hyvien jumppareiden ja tutun sosiaalisen porukan mukana. Nytkin olen vuodesta 2013 lähtien kulkenut Ristijärveltä käsin tästä syystä jumpassa. Jumpasta olen saanut myös innostuksen jumppaamiseen kotona aamuin ja illoin. --- Jumppaa haluaisin silti jatkaa ja toivoisin myös aloitusta syyskuun alusta ja päättyisi ainakin toukokuun loppuun.

Hilkka

Tulisitko Asahi-tunnille, kysyi tuttavani jokunen vuosi sitten. Mielenkiintoista, ajattelin. Tänne on kiva tulla. Tunti kuluu nopeaan ja tuntee kuin ”uudistuneensa”. --- Ohjaajan sanoin ”tämä ei ole vakavaa”.

Anita 70 v.

Olen kansalaisopiston ahkera käyttäjä ja arvostan sen toimintaa näin ikääntyvän ihmisen näkökulmasta. Olen tänä vuonna osallistunut kahden kielen opiskeluun, kokkikursseilla, joogaan ja kuntojumppaan. --- Olen pitänyt tärkeänä ja mukavana kielten opiskelua, koska se pakottaa rasittamaan muistia sekä tarjoaa mukavaa seuraa ja kanssakäymistä ryhmässä. Olen ollut 7 vuotta eläkkeellä, ja päivät olisivat kyllä aika yksinäisiä ilman osallistumista näihin ryhmiin. Mieli on paljon virkeämpi tuntien jälkeen. --- Olen huomannut joogan positiivisen vaikutuksen erityisesti selän ja polvien ongelmien ehkäisyssä, ja tietysti mielen rauhoittajana. Kaikkein tehokkainta lihaskunnon parantumista ja tasapainon hallintaa on kuitenkin tapahtunut kuntojumpassa. Minusta tämä torstain ryhmä on aivan uskomattoman hyvä, kun ottaa huomioon ikämme. Jos kaikki meidän ikäisemme osallistuisivat vastaavaan, jonot terveyskeskuksessa kyllä lyhenisivät!

Kaarina

Vuoden 2016 lopulla polviini sattui nivelrikon takia jokaisella askeleella. Myös olkapäät ”kiukuttelivat” pukeutuessa. Tammikuussa tänä vuonna menin kuntojumppa- ja asahi-ryhmään. Nyt kävelen ja hiihdän kivuitta, ja pukeutuminen sujuu vaivatta. Elämässä on vauhtia ilman kipugeelejä, eikä ole tarvinnut asioida terveyskeskuksessa. Olen todennut, että pelkkä käveleminen ei pidä kuntoa koholla. Ohjaajan virkeä ohjaus on kannustanut tekemään jumppaliikkeitä myös kotona. Eläkkeellä olevalle ihmiselle selkeät viikoittaiset tapahtumapäivät antavat rytmiä elämään. Se luo tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään, mikä on tärkeää psyykkiselle hyvinvoinnille. Saman ryhmän tapaaminen lisää sosiaalista kanssakäymistä, ja vähäinenkin mielipiteiden vaihto pukuhuoneessa on hyvin merkityksellistä.

Rauni

Useita vuosia olen säännöllisesti käynyt tunneilla, koska lääkärien mukaan paras lääke sairauksiin on liikunta, liikunta ja aina vain liikunta. Toimintakyky, tasapaino (ei kaatuilla), ketteryys, lihaskunto, painonhallinta ym. lisääntyy. Ei tarvita fys. hoitoja, ennaltaehkäistään turhia leikkauksia ja sairaalahoitoja sekä vanhuuden laitoshoitoja.  --- Liikuntatunnit ovat matalan kynnyksen terapiaa, jolla on kauaskantoiset positiiviset vaikutukset. Se on meille myös sosiaalinen tapahtuma, jossa tavataan tutuiksi tulleet kaverit ja mukava nähdä myös ohjaajaan hyväntuulinen, aurinkoinen olemus, joka innostaa meitä hyviin suorituksiin.

Tarja

Olen vuosikausia opiskellut Kaukametsän opistossa kieliä, kuvataiteita, käsitöitä ja keramiikkaa, nyt kolmena viimeisenä vuotena Asahia sekä piirustusta ja maalausta. Nämä ovat luoneet elämään järjestystä, ovat tuoneet uusia ystäviä ja olen oppinut uusia asioita. --- Kaukametsän opisto on tärkeä niin henkisen kuin fyysisen hyvinvoinnin vuoksi kaupunkilaisille. Se auttaa ihmisiä pysymään yhteiskunnan jäseninä ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä sekä mielenterveysongelmia.

Tyytyväinen kaupunkilainen

Jumppien ansiosta oma fyysinen kunto on parantunut ja esimerkiksi särkylääkkeiden käyttö hartia- ja niskavaivoihin on vähentynyt. Parantuneen fyysisen hyvinvoinnin lisäksi jumpat antavat hyvän mielen, sillä samalla tapaa muita jumppakavereita ja voi vaihtaa kuulumisia. Jumpat ovat tärkeä syy lähteä liikkeelle ja huolehtia itsestä sen sijaan, että jäisi sohvan pohjalle ja kotiin.

Inkeri

Jäin eläkkeelle vuosi sitten… toimistotyötä vuosikymmenet tehneenä niska, hartiat ja kädet puutuneina.  Asahi liikuntamuotona on ollut ”pelastus” näihin vaivoihin. Rauhallinen olotila, tasapainon hallinta ja yleiskunto ovat parantaneet huomattavasti elämän laatua.

Eliisa

Työni oli erittäin hektistä. Liikuntaharrasteet jäivät ja kuntoni romahti todella pahasti. Selkäni oli jo kuvattu ja ennuste ei luvannut hyvää. Onneksi ystäväni houkutteli minut 2009 opiston joogaan. Toissavuona aloitin kuntojumpan ja viime syksynä lisäsin vielä venyttelyryhmän. Tämä yhdistelmä on osoittautunut todella mahtavaksi avuksi ja liikkuvuuteni on aivan eri tasolla. --- Yksin en ole tähän pystynyt, vaan ryhmässä tekeminen ja ennen kaikkea ammattitaitoinen ja kannustava ohjaaja pitää mukana ja innostaa haastamaan itsensä ja saavuttamaan tulosta. On mukava tulla ryhmään, jossa on hauska meininki. Poissa ei halua olla, koska tulosta huomaa tulevan ja saa tavata tuttuja ryhmäläisiä. --- Ennaltaehkäisevä työ on tehokkainta säästämistä.

Seija

Se on tiistai-ilta, keskivartalojumppa alkaa klo 16.45. Työt painaa päälle, kalenteriin on kertynyt palavereita ja tapaamisia lähes joka illalle. Asiat tärkeysjärjestykseen. Jos ei ole aikaa huolehtia omasta hyvinvoinnista, ei jaksa pitää huolta toisistakaan. Jaksaminen ja omasta kunnosta huolehtiminen näkyy myös ulkoisessa olemuksessa. Ainakin minä olen virkeämpi, iloisempi, energisempi ja hyväntuulisempi. --- Kiitos ohjaajalle, että jaksat tsempata, olla esimerkkinä ja kannustaa. --- Kiitos myös jumppakavereille. On ollut mukava tutustua ja vaihtaa kuulumisia. Tänä keväänä vaihdoimme puhelinnumeroita, ja aiomme käydä yhdessä lenkkeilemässä. Ystävystyä voi myös jumppatunneilla.

Kynnys oli korkealla, kun syksyllä uskaltauduin jumpparyhmään muutaman vuoden tauon jälkeen. --- Onneksi rohkaisin mieleni. Kunto on kohentunut ja mieli piristynyt. Jumpan jälkeen askelkin tuntuu kevyemmältä. Liikunnalla on taivaallinen voima. Vaivaan kuin vaivaan suositellaan nykyisin liikuntaa. Kiva, että Kaukametsällä on tarjolla ryhmiä myös senioreille. Ryhmät kyllä saisivat kestää keväällä pidempään. Puolen vuoden tauko on liian pitkä. Siinä ajassa kunto ehtii romahtaa. Ryhmään tulee lähdettyä ja ohjaaja saa piiskattua tehoa vähän lisää. Kotona taas liikkeelle lähtö jää usein aikomukseksi.

 

Nämä opiskelijoiden jakamat tarinat vahvistivat entisestään jo olemassa ollutta tunnettani siitä, että saan tehdä työtä, jolla on merkitystä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Kiitos kaikille opiskelijoille ja työnantajalleni siitä, että olette tämän mahdollistaneet! Näillä energioilla siis kohti uutta lukuvuotta!

Henna Salomäki

Kaukametsän opiston liikunnan tunti- ja vastuuopettaja