
Luultavammin jokaisella on käsitys liikunnan positiivisista
vaikutuksista fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Aiheesta
on löydettävissä myös tutkimustietoa, vaikka muille jakaa. Jäin miettimään, kuinka konkretisoida näinkin
tärkeä aihe. Niinpä varovasti kysäisin eräältä liikuntaryhmältäni, olisiko
heillä mielenkiintoa kirjoittaa oma tarinansa siitä, kuinka tähän mennessä
tehdyllä toiminnalla on jo tehtyä säästöä yhteiskunnan kustannuksiin. Ilokseni
ryhmä innostui asiasta, joten rohkenin kysyä asiaa muiltakin ryhmiltäni.
Seuraavilla viikoilla aloinkin saada tositarinoita, jotka nyt kirjoittajien
luvalla ja esimieheni innostamana julkaisen tässä kirjoituksessa.
Näitä tositarinoita on paljon, ja osaa tilan supistamiseksi
lyhentelinkin. Koen jokaisen tarinan niin arvokkaaksi, etten halunnut jättää
yhtäkään pois. Olen onnellinen saaduista tarinoista, sillä myös minulle tulee
niistä olo, että teemme tätä ennaltaehkäisevää toimintaa yhdessä. Olen ollut
opiskelijoistani todella ylpeä, sillä olen nähnyt vuosien myötä heidän
oppimisena, positiivisen asenteensa sekä hyvän meiningin. Silti tarinat
avasivat myös omat silmäni ja liikuntakurssien koettu merkitys nousi
ymmärryksessäni aivan uudelle tasolle. En voi kuin todeta, että on meillä mahtava
mahdollisuus säästää yhteiskunnan varoja yhdessä! Antaahan seuraavien
tarinoiden puhua puolestaan:
Olen koko ikäni
harrastanut jonkinlaista liikuntaa. Jäädessäni 25 vuotta sitten aivoinfarktin
vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle, liityin liikuntahallilla käyvien
jokaviikkoiseen jumpparyhmään. - - -
Fyysisen kunnon ylläpitäminen pitää harrastajansa ehdottomasti terveempänä ja
toimintakelpoisempana säästäen henkilön monilta terveyskeskus- ja
sairaalakäynneiltä saaden aikaan huomattavia yhteiskunnallisia säästöjä. Sen
takia yhteiskunnan ei pidä missään nimessä vähentää liikuntahallin ja muiden
liikunnallisten mahdollisuuksien ohjelmia, vaan päinvastoin aktivoida sinne
lisää käyttäjäryhmiä, jolloin kansa pysyisi terveempänä. --- Joka tapauksessa
en aio vielä kahdeksankymppisenä alistua pirttiukoksi, vaan aion olla vielä
vuosia kuntoiluharrastuksessani lenkkipolulla, hiihtoladulla ja liikuntahallin
kuntojumpassa mukana.
Taisto

Hilkka
Tulisitko
Asahi-tunnille, kysyi tuttavani jokunen vuosi sitten. Mielenkiintoista,
ajattelin. Tänne on kiva tulla. Tunti kuluu nopeaan ja tuntee kuin
”uudistuneensa”. --- Ohjaajan sanoin ”tämä ei ole vakavaa”.
Anita 70 v.

Kaarina
Vuoden 2016 lopulla
polviini sattui nivelrikon takia jokaisella askeleella. Myös olkapäät
”kiukuttelivat” pukeutuessa. Tammikuussa tänä vuonna menin kuntojumppa- ja
asahi-ryhmään. Nyt kävelen ja hiihdän kivuitta, ja pukeutuminen sujuu vaivatta.
Elämässä on vauhtia ilman kipugeelejä, eikä ole tarvinnut asioida
terveyskeskuksessa. Olen todennut, että pelkkä käveleminen ei pidä kuntoa
koholla. Ohjaajan virkeä ohjaus on kannustanut tekemään jumppaliikkeitä myös
kotona. Eläkkeellä olevalle ihmiselle selkeät viikoittaiset tapahtumapäivät
antavat rytmiä elämään. Se luo tunteen, että kuuluu johonkin ryhmään, mikä on
tärkeää psyykkiselle hyvinvoinnille. Saman ryhmän tapaaminen lisää sosiaalista
kanssakäymistä, ja vähäinenkin mielipiteiden vaihto pukuhuoneessa on hyvin
merkityksellistä.
Rauni

Tarja
Olen vuosikausia
opiskellut Kaukametsän opistossa kieliä, kuvataiteita, käsitöitä ja
keramiikkaa, nyt kolmena viimeisenä vuotena Asahia sekä piirustusta ja
maalausta. Nämä ovat luoneet elämään järjestystä, ovat tuoneet uusia ystäviä ja
olen oppinut uusia asioita. --- Kaukametsän opisto on tärkeä niin henkisen kuin
fyysisen hyvinvoinnin vuoksi kaupunkilaisille. Se auttaa ihmisiä pysymään
yhteiskunnan jäseninä ja ennaltaehkäisee syrjäytymistä sekä
mielenterveysongelmia.
Tyytyväinen
kaupunkilainen

Inkeri
Jäin eläkkeelle vuosi
sitten… toimistotyötä vuosikymmenet tehneenä niska, hartiat ja kädet
puutuneina. Asahi liikuntamuotona on
ollut ”pelastus” näihin vaivoihin. Rauhallinen olotila, tasapainon hallinta ja
yleiskunto ovat parantaneet huomattavasti elämän laatua.
Eliisa
Työni oli erittäin
hektistä. Liikuntaharrasteet jäivät ja kuntoni romahti todella pahasti. Selkäni
oli jo kuvattu ja ennuste ei luvannut hyvää. Onneksi ystäväni houkutteli minut
2009 opiston joogaan. Toissavuona aloitin kuntojumpan ja viime syksynä lisäsin
vielä venyttelyryhmän. Tämä yhdistelmä on osoittautunut todella mahtavaksi
avuksi ja liikkuvuuteni on aivan eri tasolla. --- Yksin en ole tähän pystynyt,
vaan ryhmässä tekeminen ja ennen kaikkea ammattitaitoinen ja kannustava ohjaaja
pitää mukana ja innostaa haastamaan itsensä ja saavuttamaan tulosta. On mukava
tulla ryhmään, jossa on hauska meininki. Poissa ei halua olla, koska tulosta
huomaa tulevan ja saa tavata tuttuja ryhmäläisiä. --- Ennaltaehkäisevä työ on
tehokkainta säästämistä.
Seija

Kynnys oli korkealla,
kun syksyllä uskaltauduin jumpparyhmään muutaman vuoden tauon jälkeen. ---
Onneksi rohkaisin mieleni. Kunto on kohentunut ja mieli piristynyt. Jumpan
jälkeen askelkin tuntuu kevyemmältä. Liikunnalla on taivaallinen voima. Vaivaan
kuin vaivaan suositellaan nykyisin liikuntaa. Kiva, että Kaukametsällä on
tarjolla ryhmiä myös senioreille. Ryhmät kyllä saisivat kestää keväällä
pidempään. Puolen vuoden tauko on liian pitkä. Siinä ajassa kunto ehtii
romahtaa. Ryhmään tulee lähdettyä ja ohjaaja saa piiskattua tehoa vähän lisää.
Kotona taas liikkeelle lähtö jää usein aikomukseksi.
Nämä opiskelijoiden jakamat tarinat vahvistivat entisestään
jo olemassa ollutta tunnettani siitä, että saan tehdä työtä, jolla on
merkitystä niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla. Kiitos kaikille opiskelijoille
ja työnantajalleni siitä, että olette tämän mahdollistaneet! Näillä energioilla
siis kohti uutta lukuvuotta!
Henna Salomäki
Kaukametsän opiston liikunnan tunti- ja vastuuopettaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti