”Mihin laatikkoon nämä sydämet pakataan?”
”Kuka kerää talteen lasimurskan putkan lattialta?”
”Moneltako Arin kyyti
saapuu?”
Taidemuseo on taas välitilassa. Kaksi päivää näyttelyn
päättymisen jälkeen eteisaula näyttää rahtiasemalta: isoja vanerilaatikoita,
joiden kätköissä lepäävät Anni Rapinojan papanakruunut, pahvilaatikoissa
superlonin välissä keramiikkalaattoja, iso suihkukopin näköinen teräsrakennelma,
kuplamuoviin pakattua grafiikkaa.
Tässä työssä joutuu jättämään nopeita jäähyväisiä. Kaksi päivää on pakattu taideteoksia silkkipaperiin, kuplamuoviin, pahvilaatikoihin – ja kun taidekuljetusliikkeen perävalot näkyvät, on sama eteishalli täynnä uusia, entistä oudomman näköisiä tavaroita. Merimiessäkkejä, joista pilkistää erivärisiä lateksikankaita, sähköpumppuja, ainakin yksi kompura, mustaksi maalattuja teräskaaria, kiepeittäin sähköjohtoja.
Museomestari nitoo alakerran näyttelytilan kehikkoon paksua
pahvia, johon yleisö jo viikon kuluttua maalaa ensimmäisiä vetojaan.
Viisi huonetta on lähtenyt kotimatkalle, luvassa on Kuumaa
puuroa ja kumiperunoita. Tavataan avajaisissa
viikon kuluttua, keskiviikkona 13.4. klo 16-19!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti