Sukella taiteeseen!

Taidemuseon katolle on muuttanut pullea perhe, joka ottaa siellä aurinkoa: äiti, isä   ja kolme lasta, joista kaksi näyttää olevan lähdössä omille teilleen. Museo sai kertaheitolla kasvojenkohotuksen ja julkisivuremontin, kun Andy Best ja Merja Puustinen toivat sinne puhallettavat veistoksensa houkuttelemaan väkeä sisälle - ja siellä vasta tapahtuukin.

Moni hieroo silmiään ja höristelee korviaan: tulinko varmasti taidemuseoon? Äänimaailma muistuttaa enemmän uimahallia, kuuluu ilon ja tekemisen ääniä ja outoa kohinaa.  Vieraskirja on täynnä lasten käsialaa, myös varauskirja on täynnä, eikä opastuksia kouluille ja päiväkodeille voida enää jakaa edes hyvällä tahdolla. Museoon siis oikeasti jonotetaan.

Pikkupojat ryskyttävät ulko-ovea perjantaisin, kun museo on suljettu. He ovat tottuneet tulemaan tänne suoraan koulusta, viettämään aikaa eräässä sosiaalisessa veistoksessa. 


Työpaikkojen porukoita piipahtaa ruokatunnilla katsomaan, mitä täällä oikein tapahtuu. Ja hei, täällä näkyy isiä pienten lasten kanssa, usein vauva sylissä ja taapero vierellä rientämässä kohti pomppulinnaveistosta.

Missä on museon pyhä rauha? Kompressorit humisevat, lapset kiljuvat, hiki haisee, jonotetaan.

Tämän päivän museossa voi sukeltaa veistoksen sisään ja kokea sen sisältäpäin, koko kehollaan. Pomppulinnaveistos on kuin suuri mustekala tai esihistoriallisen metsän viimeinen jäljelle jäänyt peto. Tai kuin lavaste, joka pakottaa museon henkilökunnan uusiin rooleihin ja kontaktiin yleisön kanssa - jonkunhan täytyy kertoa säännöt: vain kymmenen kerrallaan, ei saa töniä, ota muut huomioon, älä tee voltteja.

Viime kädessä ihmiset tekevät tämän teoksen tai ovat itse teos, taiteilijoiden mukaan se on sosiaalinen veistos, joka muuttuu yleisön mukana. Tekee hyvää myös aikuisille.

Alakerran yhteisöllinen seinämaalaus on maalattu täyteen jo monta kertaa, eikä ihme: pitkä seinä muistuttaa valtavan kokoista värityskirjaa, johon osallistuva voi voittaa omat mörkönsä. Intialaisista jumaltarustoista poimitut hahmot punovat ilkeitä juoniaan, mutta ne voi nitistää maalaamalla niiden päälle kirkkailla väreillä, vaikka ihan oman hahmon.

Mörköjä riittää niin lasten kuin aikuisten maailmassa. Aikuisten silmin näyttelyn pohjavire onkin vakava. Kehon lisäksi täällä saa siis käyttää myös aivojaan, kun teokset käsittelevät pelimaailmaa, mediataidetta, sotasankaruutta tai hävittäjälennokkeja.

Kuumaa puuroa ja kumiperunoita - Andy Best ja Merja Puustinen Kajaanin taidemuseossa 31.5. saakka